Sunnuntaimekon syysvärit

Sielussa asuu kysymys, vastauksesta ei ole tietoakaan.

Miten sellaisen kanssa toimitaan?

Otetaanko kiinni, listaan ladotaan vai suttapaperille huulipunaan hukutetaan?

Kysymys kaivaa lusikalla sisuksia, virittää jännitystä vatsaan,

ottaa ja antaa ihan miten haluaa.

Vaan olispa vastaus, olispa vaan. Ei olis silloin tätä huoltakaan.

Ja onko se huoli ollenkaan, sepä vastauksesta riippuu kokonaan.

----

Ai jai, eilinen oli kiva päivä. Olin kaupungilla porrastetusti kolmen eri ystävän kanssa. Ensimäisen kanssa shopattiin, juoruttiin ja kahviteltiin. Tämä ystävä sai ja antoi pitkään patoutunutta yhdessäolon iloa aina niin eleganttiin tapaansa. Hakaniemi valloitettiin ja nauruun hukutettiin.

Toisen kanssa naurettiin, yritettiin shopata ja tuhottiin pullo kuohua kirpeässä syyssäässä Kappelin terassilla. Tämä ystävä on sielultaan "lentäjä" parhaasta päästä. Sovinnaisuus ja tylsyys on hänen kanssaan kaukaisia ajatuksia jostain muusta maasta. Lierihattu ja savukiehkura kaupungin silhuettia vasten, filmitähtimäistä glamouria katujätkän rohkeudella varustettuna. Kunnon nainen siis.

Kolmas on nainen korkeuksista ja maailmalta. Pitkä kaunotar, jonka jalat ovat tukevasti maassa ja sydän kallellaan johonkin mikä ei ole nyt. Purkkiin puristettua elämää, triatlonia ja kasmiria. Tämän kanssa shopattiin seriously ja taiteella. Voi Muotikuu, voi Muotikuu minkä teit kun rahat veit. Kämpin terassilla vouhkattiin ja tunteita koottiin.