torstai, 30. joulukuuta 2010

Tyhjää täynnä

Mun sielu on tyhjää täynnä, siellä ei ole mitään. Vain kylmää kulunutta viimaa ja tyhjiä huoneita, joissa ennen oli elämää. Kaunista vanhaa puulattiiaa kohtaa satunnainen valo ja paljastaa naarmut ja kuopat. Kaiken kauniin voi vielä nähdä siellä joskus olleen.

On surullista tuntea näin, on surullista on olla tyhjä. Hyviä neuvoja vastaanotetaan, ja mielellään kasapäin ja hyödyllisiä. Huoh.