Hiljaisuudessa

Levähdän hiljaisessa yksinäisyydessä. Katu on autio ja mustavalkoinen, muutama kuollut lehti pyörii jaloissa ja lumi jalkojen alla natisee. Natina ja ritinä melkeinpä itkettää. Kukaan ei tiedä, että kävelin tästä. Ja kukaan ei välitä, että kävelin tästä. Saan olla ja elää tämän hetken ja sen yksinäisyyden. Sydämessä on edelleen hiljaista ja autiota. Jostain sieltä kuuluu pätkittäsiä kaikuja, kauniita ääniä ja muistoja, jotka ovat jo aikaa siten kultautuneet valheelliseen valoon.

Haluan kömpiä yksinäisyyteen lattialautojen alle. Kelata filmiä edestakaisin lempikohtaani ja koskettaa tunnetta joka oli silloin. Lopulta väsyneenä haluan pimeyden laskeutuvan ja tarjoavan lepoaan. Jonakin päivänä haluan taas herätä, ehkä.