Oikeasti mä olen suunnitellut matkat, menot ja tekemiset jo koko lomalle ja sen lisäksi olen asettanut itselleni hirmuisen laihdutus- ja urheilukuurin loman ajaksi. Yök, mä inhoan laihduttamista kuten kaikki terveet ja ruokahalun omaavat kanssaimmeisetkin. Mutta kun mahamakkara tekee olosta kankean ja naama näyttää vesipallolta, on todettava, että nyt on ryhdyttävä toimiin, ei auta. Sitäpaitsi minulla on paljon ihania mekkoja ja vaatteita, jotka odottaat tuolla kaapissa vuoroaan. Eilen yritin laittaa toissa kesänä ostettua unelmaa päälle, se siis mahtui vielä viimekin kesänä, niin nytpä mekko nipisti minua kainalosta kun laiton vetoketjun kiinni. Ja kainaloon tuli kamala makkara vetoketjun päälle. On se vaan kumma, että ne kilot tulee kyllä aivan helposti, mutta karistaminen onkin sitten aivan eri juttu. Ketuttaa ja on pikkuisen tylsää kun tästä ei voi edes aviomiestä syyttää. Huonosti on nyt assiit.
Perheestä puheen ollen, nyt olisi teini-ikäisiä sitten talossa - uuh. Olen uupunt. Miten niiden aivot voi muuttua niin totaalisesti? Tuntuu kuin ne olisivat keitetyssä liemessä koko ajan ja höyryä päästellään jatkuvalla puhinalla. Viime syksystä lähtien olen saannut nauttia tästä kulinaarisesta ihmeestä ja vasta viime viikonloppuna selätin ongelman mentaalitasolla. Mä tajusin, että a) on pakko laskea standardeja b) valita taistelujen arvoiset asiat ja c) pitää niistä kiinni henkensä kaupalla. Keep it simple - ja pillereissä löytyy ;)
No niin, johan se on taas blogikausi taas avattu, tuntuipa hyvältä. Tekstiä tuli kuin koneesta!! I still got it!
