Tianmoista elämää

Don't ever give up

2012-01-25T22:27:00.003+02:00

Missä asuu turhuus? Mistä saa parhaimmat kengät ja kalsarit? En mä tiedä. Tiedän vain mistä löydän vatsanpohjaa ja sydänalaa sykähdyttäviä löytöjä. Sellaisia, jotka saavat elämän nousemaan Juhani Ahon kuvaaman kiihkon tasolle, kömmähtelee Kiven kipeissä polvissa Kämpin kulmilla. Mä tiedän mistä mun puntit tutisee. Väliin elämä tulee väliin, pelottaa. Saa mut ajattelemaan, että kaikki nuo tunteet ovat turhia. Downsaizaan ja ajattelen lättäkenkiä, ja näpyttelen näppäimiä tynkäkynsilläni, until. Kunnes taas tuhannennen kerran nousen vain ajatuksisissani pilviin, jotka ovat valkoisen mokkanahkaisten valkoisella höffyllä karvalla nilkasta puffattujen piikkareiden kyytiin ja: Ladies and gentlemen, Good evening, this is your captain Höttö-Möttönen. I would like to wellcome you on board this flight/fling to...

And I'm off to shoe-shoe-land with all my very vanity fair friends... Welcome on board!!!

Uusi alku

2012-01-14T00:57:00.007+02:00

Kippis - Skål - Cheers uudelle vuodelle!

Ainoa vuoden 2011 kuva jossa

vuosiluku ja tämä otos Edinburghista

Vuosi on vaihtunut. Jokin vuodenvaihteessa saa summaamaan, vertaamaan, arvioimaan ja miettimään tulevaa. Mitä opin viime vuodesta? Olinko tarpeeksi hyvä ihminen, teinkö mitään muiden hyväksi ja raadoinko liikaa turhien asioiden eteen? Miten kävi tavoitteiden ja oliko niitä ylipäätään. Vuosi on hyvä aika muistella, sen voi vielä muistaa. Kolmen vuoden pätkä on jo haasteellisempi. Muistatko missä olit kolme vuotta sitten tänä päivänä ja mitä tavoiteitta sinulla oli kyseiselle vuodelle? Et taida muistaa, en muista minäkään. Mutta sen muistan mikä silloin oli tärkeää, mikä huoletti ja mistä sai iloa.

Ilo on minulle nykyään uudenmuotoinen. Lähtökohtaisesti minussa on jokin asetus joka on asetettu nautinnon maksimointiasentoon. Tavoitteellisuus ei ole helpoin asia yhdistää tuohon edellä mainittuun asetukseen. Mutta ilo, se muuttuu kun me kasvamme ja muutumme myös. Lapsena iloitsin eri asioista kun nyt, mutta toisaalta toisten antama huomio, rakkaus ja lämpö tuottavat aina iloa iästä riippumatta. Nyt ilossani on uusi reuna, se on ikuisen ulottuvuuden reuna. Elämä on häivähtävää, myös ilo. Mutta se miten nyt näen ilon häivähdyksissä valon reunan tuo siihen lasimaisen särkyvyyden herkkyyslisän. Olen kiitollinen ja iloinen tästä kiteestä iloni reunassa. Olen iloinen.

Iloista uutta vuotta!

Jassoo - se olis kulkaa loma!

2011-06-16T18:38:00.004+03:00

Ou jee - mulla on huomisen jälkeen viisi kokonaista viikkoa NIIN ansaittua lomaa! Aah. Aina kun näette jonkun todella rentoutuneen ihmisen (ei normikänniläsiä :), voitte huvittaa itseänne, että tuo on varmaan se Tia. Mä nimittäin aion olla lomalaisen kiiltokuvamalli. Mä teen kaiken mitä lomalla pitää eli en mitään. Unohdan kaikki säännöt ja rulekset ja elän kuin mikäkin kiertolainen. Olen ja retkotan ja laulan heinänkorsi huulipielessä. Niin varmaan.

Oikeasti mä olen suunnitellut matkat, menot ja tekemiset jo koko lomalle ja sen lisäksi olen asettanut itselleni hirmuisen laihdutus- ja urheilukuurin loman ajaksi. Yök, mä inhoan laihduttamista kuten kaikki terveet ja ruokahalun omaavat kanssaimmeisetkin. Mutta kun mahamakkara tekee olosta kankean ja naama näyttää vesipallolta, on todettava, että nyt on ryhdyttävä toimiin, ei auta. Sitäpaitsi minulla on paljon ihania mekkoja ja vaatteita, jotka odottaat tuolla kaapissa vuoroaan. Eilen yritin laittaa toissa kesänä ostettua unelmaa päälle, se siis mahtui vielä viimekin kesänä, niin nytpä mekko nipisti minua kainalosta kun laiton vetoketjun kiinni. Ja kainaloon tuli kamala makkara vetoketjun päälle. On se vaan kumma, että ne kilot tulee kyllä aivan helposti, mutta karistaminen onkin sitten aivan eri juttu. Ketuttaa ja on pikkuisen tylsää kun tästä ei voi edes aviomiestä syyttää. Huonosti on nyt assiit.

Perheestä puheen ollen, nyt olisi teini-ikäisiä sitten talossa - uuh. Olen uupunt. Miten niiden aivot voi muuttua niin totaalisesti? Tuntuu kuin ne olisivat keitetyssä liemessä koko ajan ja höyryä päästellään jatkuvalla puhinalla. Viime syksystä lähtien olen saannut nauttia tästä kulinaarisesta ihmeestä ja vasta viime viikonloppuna selätin ongelman mentaalitasolla. Mä tajusin, että a) on pakko laskea standardeja b) valita taistelujen arvoiset asiat ja c) pitää niistä kiinni henkensä kaupalla. Keep it simple - ja pillereissä löytyy ;)

No niin, johan se on taas blogikausi taas avattu, tuntuipa hyvältä. Tekstiä tuli kuin koneesta!! I still got it!

Kohti valoa

2011-01-16T10:55:00.002+02:00

Tyhjyys minussa siirtyy taka-alalle kaiken uuden järjestämäni ohjelman mukana. Tartun itseäni niskasta kiinni, otan lusikan kauniiseen käteeni jne. ja laitan kalenteriin ohjelmaa, joka tekee minut aktiiviseksi. Osittain se toimii, ja tueksi tarvitsen edelleen kasoittain itsetutkiskelua. Ei kai tulessa kannata kovin kauaa kärventyä?

------

On ihanaa huomata, että tulee kevät. Auringonvalokin tuntuu hellästi ja varovasti tekevän lupausta useammasta vierailusta. Kevät tuo aina mukanaan sisustuskärpäsen, joka jo nyt vähän surisee nurkissa. Se ei ole vielä kokonaan herännyt horroksestaan, mutta väläyksiä ja palasia elonmerkeistä näkyy jo. Tänään on ollut pitkästä aikaa naistenlehtiviikonloppu. Olen ostanut Olivian, Ellen, Glorian ja Glorian antiikin ja niillä pääsee jo aikas pitkälle vaate- ja sisustusvirikkeiden kanssa.

Vaatetyyli- ja maku ei varmaankaan tule muuttumaan paljoakaan. Pikimusta pariisilaistyyli piikkikoroilla on minua, mutta keväällä puhdas valkoinen tulee mukaan. Sisustukseen ajattelin lisätä lisää valkoista, lähinnä verhoihin ja kankaisiin. Makuuhuoneen kalusteita uusittiin tai oikeastaan vanhennettiin viime vuonna, mutta kokonaisuudistus odottaa varmaa minunnäköistä ja kestävää ideaa ja sielunkuvaa. Toisaalta haluaisin jotain valkoisen, kullan ja tumman puun yhdistelmää, mutta kultaiset asiat meidän kodissa näyttävät keltakultaisilta ja ankeilta. Ehkä kulta sisustukssa vaatiin hyvän perusvalaistuksen ja sitä meillä ei ole. Kaikki huonekasvitkin uusitaan puolen vuoden välein kun valoa ei ole tarpeeksi. Ja minun peukaloni ei ole kovinkaan vihreä.. ups.

Takaisin sieluun maisemia tutkimaan siis.

Hiljaisuudessa

2011-01-05T22:05:00.003+02:00

Levähdän hiljaisessa yksinäisyydessä. Katu on autio ja mustavalkoinen, muutama kuollut lehti pyörii jaloissa ja lumi jalkojen alla natisee. Natina ja ritinä melkeinpä itkettää. Kukaan ei tiedä, että kävelin tästä. Ja kukaan ei välitä, että kävelin tästä. Saan olla ja elää tämän hetken ja sen yksinäisyyden. Sydämessä on edelleen hiljaista ja autiota. Jostain sieltä kuuluu pätkittäsiä kaikuja, kauniita ääniä ja muistoja, jotka ovat jo aikaa siten kultautuneet valheelliseen valoon.

Haluan kömpiä yksinäisyyteen lattialautojen alle. Kelata filmiä edestakaisin lempikohtaani ja koskettaa tunnetta joka oli silloin. Lopulta väsyneenä haluan pimeyden laskeutuvan ja tarjoavan lepoaan. Jonakin päivänä haluan taas herätä, ehkä.

Tyhjää täynnä

2010-12-30T19:51:00.003+02:00

Mun sielu on tyhjää täynnä, siellä ei ole mitään. Vain kylmää kulunutta viimaa ja tyhjiä huoneita, joissa ennen oli elämää. Kaunista vanhaa puulattiiaa kohtaa satunnainen valo ja paljastaa naarmut ja kuopat. Kaiken kauniin voi vielä nähdä siellä joskus olleen.

On surullista tuntea näin, on surullista on olla tyhjä. Hyviä neuvoja vastaanotetaan, ja mielellään kasapäin ja hyödyllisiä. Huoh.

Ottaisko vai antaisko?

2010-10-11T18:09:00.001+03:00

Nuo vanhat puut

2010-10-03T20:01:00.004+03:00

Vielä viikko ja sitten olisi viikon loma edessä, aah.

Lomalla aioin lokoilla, lukea, viettää aikaa lasten kanssa, urheilla, siivota ja nähdä ystäviä sekä sukulaisia. Aion myös ulkoilla niin paljon kuin mahdollista. Nyt on kauneuden suhteen lempivuodenaikani. Syksy kaupungissakin on hyvin kaunis. Puistot ja niiden vanhat puut pääsevät niin ylvääseen loistoonsa ja ne jotenkin luovat suhteellisuutta kaikkeen hektisyyteen. Kiireissään ryntäilevät ihmispolot näyttävät niiden rinnalla suhteellisen hysteerisiltä ja naurettavilta.. Miksi kiirehtiä kun voi mennä rauhallisestikin, omaa tahtiaan ja vain silloin kun on tarpeen.

Syksy saa myös minussa rauhallisemman puolen esille. Tekee mieli vetää henkeä, hengittää syvään ja nauttien. Viivytellä sisäänhengityksessä, imeä sisään kauneutta ja vapauttaa kaikki uloshengityksessä. Syksyn värit imeytyvät verenkierron kautta sieluun, maalaavat sinne rauhallisen oranssinkeltaisen kulman, johon voi istahtaa lepäämään. Luonto, syksyn värit ja vanhat suuret puut lupaavat ymmärtää meitä, antaa meille sen kaivatun turvapaikan. Ja minä uppoan siihen, en kysele vakuuksia tai näyttöjä, lankean halpaan tai kalliiseen, otan mitä saan.

Aaah, tuleekohan minusta puunhalaaja? Saako siitä tikkuja poskeen??

Sunnuntaimekon syysvärit

2010-09-26T09:51:00.002+03:00

Sielussa asuu kysymys, vastauksesta ei ole tietoakaan.

Miten sellaisen kanssa toimitaan?

Otetaanko kiinni, listaan ladotaan vai suttapaperille huulipunaan hukutetaan?

Kysymys kaivaa lusikalla sisuksia, virittää jännitystä vatsaan,

ottaa ja antaa ihan miten haluaa.

Vaan olispa vastaus, olispa vaan. Ei olis silloin tätä huoltakaan.

Ja onko se huoli ollenkaan, sepä vastauksesta riippuu kokonaan.

----

Ai jai, eilinen oli kiva päivä. Olin kaupungilla porrastetusti kolmen eri ystävän kanssa. Ensimäisen kanssa shopattiin, juoruttiin ja kahviteltiin. Tämä ystävä sai ja antoi pitkään patoutunutta yhdessäolon iloa aina niin eleganttiin tapaansa. Hakaniemi valloitettiin ja nauruun hukutettiin.

Toisen kanssa naurettiin, yritettiin shopata ja tuhottiin pullo kuohua kirpeässä syyssäässä Kappelin terassilla. Tämä ystävä on sielultaan "lentäjä" parhaasta päästä. Sovinnaisuus ja tylsyys on hänen kanssaan kaukaisia ajatuksia jostain muusta maasta. Lierihattu ja savukiehkura kaupungin silhuettia vasten, filmitähtimäistä glamouria katujätkän rohkeudella varustettuna. Kunnon nainen siis.

Kolmas on nainen korkeuksista ja maailmalta. Pitkä kaunotar, jonka jalat ovat tukevasti maassa ja sydän kallellaan johonkin mikä ei ole nyt. Purkkiin puristettua elämää, triatlonia ja kasmiria. Tämän kanssa shopattiin seriously ja taiteella. Voi Muotikuu, voi Muotikuu minkä teit kun rahat veit. Kämpin terassilla vouhkattiin ja tunteita koottiin.

Älä koskaan ikinä muutu..

2010-04-10T11:04:00.003+03:00

Niinpä niin, täällä taas. En tiedä voiko sanoa taas jos tekee postauksen silloin tällöin. Mutta olen sairaana ja silloin on oikeasti aikaa käydä täällä. Facebookissakin olen jo notkunut toista päivää ainakin puolen vuoden tauon jälkeen. Valitan siellä sairastamisen kurjuudesta, nyt on menossa vol. 252.

Mitähän sitä kertois? Mikä jaksais ketään kiinnostaa? Elämä on antanut ja ottanut, sanotaan niin. Ja pikkuhiljaa mä alan muuttua kyyniseksi, onkohan se oikea sana kuvaamaan tunnettani. Missä ihmeen vaiheessa elämästä tuli niin haavoittuvaista? Onko sen tajuaminen osa vanhenemista? En tiä, sano Tia.

Mutta iloisempiin asioihin, meillä on ollut viikosta 8 lähtien uusi valkoinen unelma. Kaksi vuotias westie-neiti Natasha on muuttanut meille ja voi sitä ihanuuden ja sulouden määrää mikä täällä talossa on. Natasha on hyvin kiltti, herkkä ja läheisriippuvainen. Minä puhun sille kuin lapselle ja nimitän itseäni sen äidiksi (juu, tiedän ei saa jne), mutta se on NIIIIIN hyvää esiteinien kanssa taistelun vastalääkettä. On joku jota halia, suukotella ja paijata. Onhan mulla toki Helpdesk, mutta hänen söpöytensä on ihan muualla.. hih. Enpä tarjoa kuvia neidistä vielä, koska hän on vasta huomenna menossa trimmaukseen ja näyttää turremolinokselta. Heppahurmos kysyi, että mikä on turremolinos ja mä vastasin, että se on koira jolla on sille liian iso turkki ja joka on muodoton ja näyttää huonosti käyttäytyvältä etelänmatkalaiselta. No, seuraavaksi hän kysyi mikä on etelänmatkalainen ja enhän minä tohtinut vielä laukoa 11-vuotiaalle niin suuria suomalaisuuden salaisuuksia. Natasha on meillä sijoituksessa eli se lähtee tekemään pentuja kun tähtimerkit ovat kohdallaan. Edellä mainitusta puhuttaessa Helpdesk ehdollistaa minua koko ajan toistamaan: Meille ei tule yhtään pentua. Meille ei tule yhtään.. jne. Minä nyökytän ymmärtäväisesti ja tapailen huulillani sanoja enkä tietenkään usko niihin.. Nainen on katala, niin katala. Minä olen ihana, vaikka nainen minussa on katala, kätevää.

Sohvan syvin olemus

2010-01-25T20:43:00.003+02:00

Terveisiä sohvalta, olen maastoutunut sohvatyynyjen väliin. Olen väsynyt ja laiska. Pitäisi ryhdistäytyä, mennä joogaan ja jumppaan ja muualle, mutta olen niiiiin kiireinen. Tätä sohvaa pitää pitää pystyssä..

Olin lauantaina pienessä väsymystilassa kun perjantaina tuli juhlittua. Olin ystävän karonkassa ja kello kokeili puoli kahta kun kiipesin rappusia kohti aah niin ihanaa omaa sänkyä. Olin varta vasten ostanut uuden iltapuvun, hyvin tyylikkään ja kauniin sekä tykötarpeet siihen. Oli ihanaa olla juhlimassa, nähdä entisiä työtovereita pitkästä aikaa ja nauttia. Puvun kanssa minua onnisti, olin liikkeellä joulun jälkeisenä alennusmyyntisesonkina. Puvusta lohkesi -40% ja sepä lämmitti, henkisesti siis. Kotimatkalla tapahtui kummia, taksi vajosi ojaan ja oli melkoisen absurdi fiilis seisoa kartanolle vievällä tiellä keskiyöllä iltapuvussa kun autoa yritettiin saada ylös. No, onneksi meille kyytiläisille ei käynyt kuinkaan ja olemme vahvasti elonkahvassa kiinni.

Lauantai meni siis sohvaeläimenä ja sepä jäi jotenkin päälle. Nyt tekisi mieli istua vain sohvan uumenissa ja syödä kaikenlaista hyvää. Sunnuntai meni kuitenkin liikekannalla ja ostoksilla, joten elämäni sohvaeläimenä jäi lyhyeksi. Pieni flunssa tms. viruspirulainen kai yrittää kampittaa minua, mutta meikäplikka ei anna periksi. Toisaalta jos antaisi periksi, saisi olla sohvalla.. nghmm. :)

Uusi vuosi ja uudet kuteet

2010-01-10T15:20:00.002+02:00

Jaahas, vuosi on taas vierähtänyt ja on aika tehdä tilinpäätös edellisestä vuodesta. Se täytyykin tehdä taiten ja kieli keskellä suuta.

1) Terveydessä meillä kaikilla oli onnea, olimme hyvin terveitä koko vuoden.

2) Rakkaudessa meitä hellittiin ja hoidettiin. Olimme onnellisia, rakastettuja ja vailla moitteen sanaa.

3) Työssä meillä oli tuuria, emme tulleet irtisanoituksi. Minä taistelin itseni uuvuksiin ja nyt on aika kääntää suuntaa.

4) Perheenä opimme taas enemmän toisistamme, annoimme ja saimme paljon.

En näin äkkiseltään osaa muita päälinjoja keksiä. Vuosi on ollut uuvuttava, mutta muutoin saamme olla niin paljosta kiitollisia. Muistan blogiaikojeni alussa kirjoittaneeni jostakin vuodesta, että tein kaiken mitä suunnittelinkin ja saavutin tavoitteeni tms. potaskaa. Niin, sittemmin olen oppinut, että voimmehan me suunnitella ja pyrkiä tavoitteesiimme, mutta lopulta elämä vie, tuo, antaa ja ottaa juuri niin kuin haluaa.

Toivotan kaikille hyvää ja rauhaisaa vuotta kaiken rakkaan ja rakkaiden parissa. Voikaa hyvin!

---

Ooh, tuo viesti tuossa on niin elämän ylistymäinen, että tianmoinen kommentti tulee iskeä tähän erikseen. Ooh, kulkaa ja vaviskaa, olen nähnyt kummia telkkarista: Pikkuinen ja pippurinen nainen (Gillian McKeith tms.) antaa ruoka- ja elämänohjeita pääasiassa kai briteille ja voi kissanvillat: siinä menee ruokahalut ja muutkin halut samassa vedessä. Satuinpa tellyn ääreen kun sieltä tulla viipotti Gillian McKeith's New Year Detox tms. niminen ohjelma. Ever since kaikki ruokalautasella tuntuu olevan vaarallista moskaa, jolla kaiken lisäksi on sieluun tojottavat silmät... huoh!

---

Niin, ja Heppahurmos tuossa vieressä viuhkaa, että kirjoita sinne siitä koirasta. En tiä tohtisko viäl, mutta syteen tai saveen, pistänpä nyt kuitenkin. Saattaa olla, että lähitulevaisuudessa meillä on täällä valkoinen unelma nurkisamme... Ai niin, Heppahurmos haluaakin tästä lähtien tulla kutsutuksi Hauvahurmokseksi..

Joulu lähestyy

2009-12-12T19:27:00.002+02:00

Tämä vuosi on mennyt hurjaa vauhtia. Nyt ollaan jo joulukuussa ja vajaan parin viikon päästä on joulu. Joulukortit on kirjoittamatta ja ostamatta, muutamia joululahjoja olen jo hankkinut, mutta jouluruokavalmistelut ovat vasta päässä. Meidän joulupöydässä on vain vakireseptejä, vuosien varrella hyviksi todettuja ja jokaiselle jotakin hyvää ajatuksella. Kinkun sijaan on kalkkunaa ja muu ruoka on kalapainoitteista.

Tänä vuonna joulussa on taas taikaa kun saan pitää lapset itselläni. Joulut Helpdeskin kanssa ovat myös ihania, mutta jotain totuutta on siinäkin, että lapset tekevät joulun yksineläjiä tietysti aliarvioimatta. Lasten lahjatoiveet ovat hyvin samantyyppisiä kuin ennenkin ja lelujen aika on nyt auttamattomasti takana. Tietokonepelit ja vaatteet ovat nyt listalla. Minä ja HD emme tänä vuonna ostele toisillemme lahjoja, säästämme rovot helmikuun matkaan. Lähdemme helmikuussa perinteiselle kevään lomalle ja tällä kertaa viikoksi Roomaan. Saamme kokea taas yhden ihanan hotellin, Rome Cavalierin, jos suunnitelmat toteutuvat eikä kukaan esim. sairastu tms. Jouluna olemme myös kotona ja äidille menemme vasta uudenvuoden vastaanotolle bliniperinteestä nauttimaan. Haudoilla ajattelin jouluna käydä ja jospa tänä vuonna pääsisimme joulukirkkoon. HD on lapsuudessa elänyt maalla ja siellä käytiin joulusaunassa, minä stadilainen en ole siihen tottunut, mutta meillä käytiin aina kirkossa. Joulukirkossa minä jotenkin rauhoitun ja saan sisälleni rauhaisan tunnelman. Kirkot ovat vaihdelleet, mutta niinä viime vuosina joina olen päässyt kirkkoon, olemme käyneet Suurkirkossa. Kun Heppahurmos oli kolme-neljä vuotias, hän piti minua kädessä kiinni peloissaan ja sanoi: Äiti, siellä on isot urnut!!! Kaunotar ja Hirviö -elokuvassa, joka tuohon aikaan oli hittikamaa, esineet elivät ja talon isot urut olivat katkeran ja kylmän ihmisen perikuva. Pikkuinen säihkysilmä pelkäsi sitten niitä urkuja... Suloinen muisto niin monen muun ihanan muiston ohella.

Jotenkin on hassua, että mitä pidempään elää, sitä enemmän oppii arvostamaan elämää. Sitä ei pidä itsestään selvyytenä ja sitä tulee esim. juuri lasten myötä kovin tietoiseksi elämän langan häilyvyydestä. Joulun aikaan on tulee usein mietittyä kiitollisuutta ja omalle kohdalle osunutta onnea. Oma elämäni ei alkuvuosikymmeninä ollut kovinkaan lämmintä, suloista tai helppoa, ja viimeisen vuosikymmenen aikana elämäni on vaan parantunut. Huomaan niin helposti ja naiivisti lankeavani ajattelemaan, että nyt elämässäni on uusi lehti ja parempi aika, että kaikki mustuus on takana. Naiivia, mutta kai ihan inhimillistä..

Hyvää joulun ajan tunnelmaa kaikille.

Jaa, olisko postauksen paikka?

2009-09-07T20:47:00.002+03:00

Olisiko niin, että elämä alkaa palata tähän päähän? Olisiko niin, että kaikkeen tottuu ja sitten sitä vaan kerää luunsa ja jatkaa elämää, vähän linkuttaen? Saattaapi näin olla.

Parasta tässä paluussa on ehdottomasti rakkaan harrastuksen pariin pääsy. Olen astangajoogannut 2-3 kertaa viikossa heinäkuun alusta saakka. Sanalla sanoen: AAH. Ja joogastako se sitten johtuu, että pääkin voi paremmin ja elämä tuntuu paremmalta? Oli miten oli, parempaan suuntaan mennään.. ihanaa.

Paljon kivoja asioita on jäänyt raportoimatta tänne ja monesti itse tapahtumassa olen ajatellut, että tästä olisi kiva kirjoitta blogiin. Yksi tärkeimmistä oli Madonnan konsertti, jee.Ilta oli lämmin ja seura mielettömän hauskaa. Itse konsertti oli pettymys kuten viimeksikin Pariisissa käydessäni. Madonna on mun ihan ehdoton ykkösartisti, mutta konserttitaltioinnista saa aina parhaimman kuvan ja taiteellisen vaikutelman konsertista. Tai sitten pitäisi päästä ihan eteen, mutta mä en voi sinne mennä: tulee kamala ahtaanpaikankammo! Me olimme konserttia ennen ihanassa VIP-tilaisuudessa ja ryystimme sampanjaa, saimme VIP-kuljetuksen paikan päälle. Itse VIP-alue oli melkoisen ankea, mutta ketäpä se enää siinä vaiheessa kiinnosti..

Jaa, se on lasten iltapuuhat edessä. Raportointi jatkuu...

Kevään matkakertomus jatkuu: Raffles ja Singapore

2009-08-02T13:55:00.000+03:00

Singapore oli matkamme ykkös-shoppailukohde, joten kaupungista
on hyvin vähän kuvia. Matka kävi kauppojen ja hotellimme väliä. Asustimme iki-ihanassa Raffles-hotellissa. Palvelu oli oooh, ihan ihmeellistä. Kun auto kurvasi pihaan, minä katosin. Joku turbaanipäinen ovimies nappasi minut ja vei istuutumaan kun joku vei tavaramme käsilaukkuani myöten ja toi vilvoittavia kääreitä. HD:kin melkein rupesi etsimään uutta "vähemmän kulutuksen vaimoa" kun mä katosin turbaanipäisen miehen matkaan. Voe veekkonen!!

Vähän orpona jökötän tuossa aulassa. No, kauaa ei orpous kestänyt,
olimme menossa shoppailemaan.. loppu onkin luottokorttihistoriaa :)

Jokin hissiaula. Kukka-asetelmia oli tietysti joka puolella.
Teknisesti kiinnostaisi tietää miten nuo horsmat pysyy noin.. ?

Jos uuvutti matkalla huoneesta hissille, saattoi levähtää tuossa.

Aula edestä, aula takaa..

Mr. HD, I love you so.
You are the greatest!!!

Laukkuja purkamassa, check-inn tapahtui huoneissa.

Ja sitten rentouttavaan kylpyyn.
Hello? The Lady of the house speaking..

Niin, divaanilla oli kiva odotella ruokaa ja juomaa, just like home, niin..

Kävimme tämän hotellin kuuluisassa Long Barissa, jossa Singapore Sling drinkki kehittiin/luotiin tai jotain.. Olipa ihan mukavan makuista, mutta vielä hauskempaa oli ne pähkinän -kuoret, jotka heitettiin lattialle. Meinasin lentää perssiilleni kun nahkapohja korkkareilla yritin päästä pöytäämme. Olisi siinä ollut turreille ihmettelemistä kun suamineito esittelee sloggejaan... hih.

Lupaukset on pidettävä

2009-08-02T13:20:00.002+03:00

Oolannin pannukakku

3 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 prk raejuustoa
3 munaa
1/2 del sokeria
kardemummaa
25 g voita

1. Vatkaa jauhot maitoon.
2. Lisää suola.
3. Anna turvota 1/2 tuntia.
4. Lisää muut aineet.
5. Sulata voi ja kaada vuokaan.
6. Paista 30 minuuttia, 225 asteessa.

Kannattaa tehdä tupla-annos, yhdestä tulee vaan äkäiseksi... ;)

Matkakertomus

2009-07-25T20:15:00.003+03:00

Kuten kerroin, olen lomaillut kotona. Reitti on ollut seuraava:
- löhöilyä terassilla
- aamukahveja parvekkeella
- päiväunia omassa sängyssä
- lukemattomia tunteja sohvalla
- pari piipahdusta lattialla
- monta saunailtaa viikossa.

Väsymys ja uupumus istuu niin tiukassa, että kaksi viikkoa lomasta meni HD:n mukaan naama kireänä. Kolmannella viikolla sain vähän rentouduttua ja tällä neljännellä ja viimeisellä olen tavannut monen kuukauden jälkeen ystäväni, melkein kaikki heistä.

On ollut järkyttävää huomata miten elämä vain muuttuu. Niin tietysti pitääkin ja omat valintamme toki vaikuttavan elämämme muutoksiin, mutta usein eri tavoin kuin oletamme. Pari vuotta sitten olin toivoa ja intoa täynnä. Olin täynnä elämäniloa ja suunnitelmia. Nyt on toisin, uupumus syö elämänilon ja itsetunnon. Jokainen päivä tuntuu rämpimiseltä, iloisuuden ja elämänhalun eteen on tehtävä taistellen töitä. Ja se uuvuttaa lisää.. huoh.

No, kesää ja valoa on vielä jäljellä. Hyvää lomaa kaikille lomalaisille!

Lomalla kotona

2009-07-06T21:35:00.002+03:00

Olen lomalla, olen ollut jo viikon. Heti loman alettua lähdin kesäjuhliin äidin luo, sieltä suoraan HD:n vanhempien luokse viikoksi ja nyt siis kotona ja lomalla. Ihanaa. Käsittämättömän ihanaa olla vapaalla ja kotona, en oikein osaa ymmärtää tätä. En osaa tehdä mitään omaa, olen vähän kuin vieras omassa kodissani.

Viimeiset kuluneet 9 kuukautta ovat menneet kuin sumussa tai oikeastaan savussa, sakeassa sellaisessa. HD on ottanut kaikki kotirutiinit haltuunsa, pesukonetta varmaankaan enään osaa käyttää. En muista milloin olisin viikannut vaatteita tms. Lapsista ja heidän koulunkäynnistään olen onneksi pitänyt huolta, mutta jonkinlaista oirelua varsinkin Heppahurmoksen suunnalta. Kesälomillahan ne kakarat nyt on, ja sekin on ihanaa.

Täytyy taas yrittää kehitellä omia kivoja kotijuttuja ja rutiineita. Kesäkukat sain juuri ja juuri laitettua terassille ja parvekkeelle kesäkuun puolella.

Nyt sitten lukemaan kaikkien blogeja 9 kk:n ajalta... jee!

Ja valtakunnassa sama tahti..

2009-06-01T22:45:00.002+03:00

Olipa kuuma päivä eilen ja lämmin tänään. Ihanaa kun kesä on täällä. Tosin taitaa olla vain väliaikaista, keskiviikoksi on luvattu 10 astetta, wow. Kuten huomaatte, olen nykyään säätiedottaja.. jipii.

Mitähän tässä sanoisi, ettei sanoisi liikaa? Sanon hoh ja hei...

Mitäs tässä..

2009-05-17T20:53:00.002+03:00

Voi kun mä kaipaan aikaa kun jaksoin kirjoittaa tänne. Mä kaipaan kaikkia jotka kommentoivat ja joiden blogeja joskus ehdin lukea. Kaipaan normaaliutta elämään, omaa aikaa ja ajatuksia.

Love you all.

Minä, Sydney ja muutama muu

2009-03-29T11:27:00.032+03:00

End polio now
Thanks rotary
lukee heijastettuna Sydneyn oopperatalon
katossa. Huono kuva kun on otettu
hotellihuoneemme ikkunan takaa.

The Royal Botanical Gardens -alueelle
menossa. Kaunista kuvattavaa riitti.

Kannattaako keskittyä piikkiin kun käsivarsikin on pudont vuosien saatossa? No, kukin pitäköön huolen omasta vaelluksestaan..

Yksi ihanimmista ostoskeskuksista, joissa olen ollut. Las Vegasin Venetian -hotellin ostoskeskus on ehkä ihmeellisyydessään kolauttanut mua eniten. Tämä oli ihana, elegantti ja tyylikäs. Olisin toivonut enemmän indieliikkeitä. Ketjut ovat vallanneet maailman niin.

Sama keskus ulkoapäin ja saaliin kanssa. Huomaa kamalat matalat kengät, olen kuumeessa. Muuten en koskaan käyttäisi noita julkisesti muuta kuin rannalla. Ostin tuollaiset aikanaan mustana ja valkoisena, ovat hyvää nahkaa ja eivät millään kulu.. grr. Menimme tuolloin Havaijilla pitkälle vaellukselle katsomaan kuinka toimiva tulivuori suolsi punaista laavaa suoraan mereen.

Tämä rakennus siis rakennettiin 1930 -luvun laman aikaan kuten myös muissa kuvissa näkyvä Harbour Bridge. Silloinkin panostettiin julkiseen rakentamiseen, tuttua eikö? Tälle talolle ei ollut edes käyttötarkoitusta tiedossa, miehet haluttiin vain töihin.

Takana näkyvä kello oli ihana tällaiselle turhan tavaran ystävälle. Tasatunnein
kaunis laiva matkasi kellon ympäri jne. Olisin voinut seistä tuossa monta tuntia.

Oma rakas aviomieheni, myös HD:nä (Helpdesk) tunnetaan.
Harbour Bridge jäi nyt valloittamatta. Ajettiin toki sitä, mutta mä
halusin mennä tonne ylös vaijerikiipeilemään. Kuume iski minuun ja
hienpelko HD:n puntteihin.

Ihan mieletön fiilis tässä kuvassa. Tulimme juuri ulos oopperasta ja kaikkialla oli hääseurueen vieraita ja tätä kuvausta tehtiin. Mä olin juuri itkenyt silmäni päästä onnettoman rakkauden tähden. Ja kaunis kaupunki meidän jalkojemme juuressa. Menimme tuohon alas rantaan myöhäiselle lounaalle ja söimme matkan huonoimman aterian. Niin käy aina kun syö turrerysäpaikoissa.

Ai jai, shampanjaa litkimässä. Olen kuumeessa ja menossa katsomaan Madame Butterfly -oopperaa. On mun lempikappale muuten. Oli mielettömän hyvä ja mä tyrskin satojen muiden kanssa kilpaa. HD ei nukahtanut, olen yllättynyt. Se on nimittäin nukkunut mm. Broadwaylla kun olimme katsomassa Oopperan kummitusta...

Elämä on hassua. Mä en ollut innoissani menossa maailmanympärimatkalle, mutta mun kiintopiste oli tämä oopperaan meno ja sinne rakkaudella ja autuudella hankitut vaatteet. Olin ostanut pari kolme ihanaa pikkumustaa, ihanat kengät jne. Mulla oli vaihtoehtoja ja kaikki mukana. Mitä sitten tapahtuu? Herään aamulla kurkku kipeänä ja kuumeessa juuri tuona päivänä.

No, kuten kuvasta näkyy: Minulla on poolo, pitkät housut ja ballerinat. Mikään niistä ei ole minua. En koskaan pidä pooloja jos ei ole olosuhteiden pakko, käytän harvoin pitkiä housuja (farkut on poikkeus) ja ballerinoja en käytä koskaan. Oli siis ostettava nuo yhdet b:t ja tuo Max Maran poolo.

Sydneyssä kaikki kuvaavat oopperataloa ihan lakkaamatta. Ensin ihmettelin, että mikä
ihmeen tämä juttu nyt on, mutta sitten meihin ja minuunkin tarttui jokin social disease ja mekin otimme kuvia meistä oopperatalon takana, edessä, sivussa, kyljessä jne.

Talon historia on mielenkiintoinen ja kiihottava. Tykkään tarinoista, joissa joku puolustaa hulluutta, erilaisuutta tai vastavirtaa ja onnistuu. Kun menin taloon sisälle, ensimmäinen mielleyhtymä oli (älkää naurako) Lahden kaupunginteatteri. Samanlaiset betoniset pinnat ja raakuus näkyy joka puolella. No ehkä joku arkkitehtipiiri rökittäisi minut tästä mielipiteestä..

Olen sitkeä sissi, kuumeessa olen laivan kannella. Otimme jonkin harbour tourin ja ihailimme Sydneyn skylineä ja ot:ta mereltä käsin. Kaunista toki oli.

Paikalliset lehdet hohkasivat tästä laivasta. Näin suurta paattia kun ei joka päivä
parkkeeraa tähän. HD rupesi hinkumaan maailmanympäriristeilyä ja mä
potkin sitä nilkkaan ja hakkasin ostoskasseilla.... *Saakelin* matkasairastyyppi.. Laivan nimi oli Queen Victoria.

Aamiaisella The Rocks -alueella, muut kujakuvat samalta alueelta eli ihan
rannasta meidän hotellin tuntumasta. The Rocks on alue satamassa, joka on rakennettu aikanaan noista kivistä, jotka näkyy kuvissa. Kivet ovat ikääntyneet kauniisti.

Mä syön matkoilla kuin lintu, en saa oikein mitään alas koska vatsa lakkaa toimimasta. Hyviä puolia tässä on se, että saamme lentokentällä mennä jonon ohi kun kaikki luulee, että mä olen raskaana. Ja vessajononkin ohi pääsen melkein aina. Ja minähän menen. Rupea siinä nyt selittelemään, että: Ei, en minä ole raskaana. Minulla on nääs ummetusta, you know..

The girl from back alley..

Ta-daa!

Sydney Opera House

Tässä olemme juuri saapuneet Four Seasons Sydney -hotelliin.
Hymyä riittää kun yksi lento on taas takana, kalpea haamu olen ma.

Sen seitsemät kengät

2009-03-14T16:16:00.002+02:00

On aika tehdä tiliä rakkaimmasta harrastuksestani (matkalla ja muutoinkin): shoppailusta.

Oooh, mä olen yllättynyt. Ostin seitsemät kengät. En saanut niitä ihania Christian Louboutinin mustia kenkiä, joista olen tälläkin areenalla vohkannut kuvan kera. Se on klassikkopari ja on myynnissä vain tietyissä Louboutin liikkeissä. No hyvä lompsalle, hinnat on hulppeita. Löysin kyllä toisen Louboutin parin, jonka olisin mielelläni tuonut kotiin, mutta mun ukkovarvas törrötti niistä rumasti ja seuraavaaa puolikokoa ei ollut. Mutta takaisin asiaan: ostin seitsemät kengät, rakkaita joka pari. Mutta kun tulen kotiin ja kerron, että ostin nuo seitsemät kengät: Vain? Kaikki olivat vähän pettyneitä, etkö enempää? Hä? Okei, maineeni on mittava. Mun täytyy vaan yrittää täyttää vastedes ihmisten odotusten mukaan.. Mieluista :) ja hyvä argumentaatio esim. HD:n suuntaan.. Ei ole ovelampaa kuin nainen..

Mutta muutoin ostin kamalasti vaatteita. Pitäisi varmaan kuvata osa kun ehtisi. Toisaalta ketä kiinnostaa? Mulla oli jokin MaxMara kausi matkalla. En yleensä osta MM:ää Suomessa kun hinnat on mitä on, mutta kurssien ollessa meille edulliset sekä hyvät alemyynnit, niin sorruin moneen vaatekappaleeseen. Ehdoton suosikkini on kasmirvillatakki, beige ja polviin saakka. Hyvin klassinen ja naisellinen ja niiiiin ihanan tuntuinen päällä. Kamalaa hikeä valuttavaa dramatiikkaa liittyi tuon vaatekappaleen hankintaan. Kerron sen joskus kun aika riittää.

Jaahas, se olisi lähdettävä liikkeelle taas. Aamupäivän oli kaupungilla, löytyi kaunis valkoinen oloasu kotiin, ihana. Nyt lähden pikkuveljen kiusaamisoperaatioon. Mulla on ollut häntä kamala ikävä. Pikkuveli (joka oikeesti on iso) on niin helppo saada hermostumaan, nautinnollisen helposti. Riittää kun puhumme politiikasta ja jos haluan saada hänet kieriskelemään tuskissaan, kerron jotain isosiskon alusvaatteista tai muusta vastaavasta... hihi. I'm gonna have so much fun !!

Kotona taas!!!

2009-03-02T08:26:00.003+02:00

Ihanaa olla kotona. Pallon ympäri on nyt pyörähdetty.
Hyvää maaliskuuta kaikille!
Ja kihlausuutisiakin naapurmaasta.. pirskatti! :)

Viritetty väreilevä todellisuus

2009-02-01T11:18:00.003+02:00

Ennen kuin taas aloitan perinteistä sunnuntain urakkaani eli teen töitä joiden eräpäivä meni jo, kirjoitan tänne pikku pätkän. Olen ottanut missiokseni kirjoittaa tänne jotain etten unohda tätä ulottuvuutta ja etten tule unohdetuksi. Tämäkin sunnuntai menee arviolta klo 22 saakka työn parissa. Klo 22 siksi, että siinä vaiheessa olen jo niin äreä ja malttamaton, etten kykene enää tekemään mitään. Eilen vietin ihka oikean vapaapäivän, olin stadissa ostoksilla. Ostin pari paitaa, valkoisen ja mustan. Olen ääripäiden tyyppi.. :)

Yksi vaihe elämässä on taas koettu, koettelemus takana ja siitä selvitty. Luulen, että tämän hinta tuli kalliiksi, sen näyttää vain aika. On jätettävä tämä taakse ja aloitettava puhtain siivin, taivaan tuulten puhdistamana ja rauhallisen viileänä. Olen saanut voimaa uskomalla valkeaan, voimakkaaseen valkoiseen voimaan. Se loistaa joka aamu korkealla, on valaistu eri kulmista, muokattu, mutta silti koskemattomana. Se valaisee korkealta mun tietä, antaa tavoitteiden olla korkealla mutta siihen verrattuna niin matalalla, mitättömällä tasolla. Se suhteuttaa mun elämän, se näyttä mulle tietä. Se on valkoinen, se on puhdas, se on yksinäinen ja se on totuus.

---

Miksei voitais vain elää sitä elämää jota haluamme?

Kuka keksi kaiken turhan ja sai meidät haluamaan sen? Kuka viritti ansan?

Kunnianhimo, ahneus, ylpeys?

Kuka käski kuunnella?

Ei kukaan, ihan ite oot kaiken pilannut.

How nice.

---

Mukavaa talvista helmikuuta kaikille !

Hetki vielä..

2009-01-25T20:51:00.002+02:00

Vielä pitäisi malttaa vähän aikaa keskittyä arkeen. Kohta edessä on muutaman viikon reissu. Maailman ympär-ämpär tempaistaan itsemme. Valmistautuminen on jo alkanut: läskimakkara on sulatettu vyötäröltä, lääkket ja vastaavatt tököttävät rivissä, erilaiset kauniit rahat kilpailevat loistollaan, vaatteita on hankittu ja kissalla ei olekaan hoitopaikkaa.

Loma siis tulossa, ihanaa.

Mission accomplished

2009-01-20T18:33:00.002+02:00

No niin, laihdutusurakka on ohi. No liekö urakka lainkaan, mutta hommahan tuo on aina. Olen edelleen luistellut, jumpannut ja ollut aktiivinen.

Tänään A-maalla vaihtuu pressa, jänskää. Juuri nyt kurkin tellystä juhlallisuuksia.

Vointeja kaikille!

Minä olen luistellut..

2009-01-11T20:48:00.003+02:00

Jep, kävin tänään Bragulla lasten ja mummin kanssa luistelemassa. Veikkaan, että siinä paloi tuhansia kaloreita... ;) Muutoin laihdutus on ollut heikkoa, en ole uskaltanut vaakalle. Kevytruokia on tullut jyrsittyä, mutta valitettavasti jouluna saatu kilon enklanninlaku satsista on vielä osa tuhoamatta. Olen heikkopeikko ja leuat louskuu iltasin. Mutta huomenna jumppaan ja to joogaan, wow.

Eli ei pudotusta todennäköisesti. Nousuako? Toivottavasti ei..

Tyylis Lyllerö

2009-01-08T19:23:00.002+02:00

Ärsyttää olla vappupallon muotoinen. Olen pullea ja pallea. Pitää aloitaa tieetti, perskules sentään. No, kait se on vaan lakattava syömästä enklannin lakuja, hoklaatia ja sipsilöitä. Niitä on tullut ahdettua jouluna ja ahdistuksen syövereissä talvi-iltoina.

TÄMÄ ON SEURAAVAT VIISI VIIKKOA LAIHDUTUSLOKI.

Eli voitte odottää kärttyistä kirjoittajaa, lupaan raportoida grammalleen. Tavoite on kaksi kiloa viidessä ja puolessa viikossa. Urheilut pitää taas (ilolla) käynnistää. Odotan astangan alkamista suurella innolla. Miten vaivaiset kilot voi tuntua niin isolta läskikasalta vattanahkan seutuvill?

Ketuttaa. Ei pitäsi koskaan lääkitä itseään ruuvalla ja herkkuloilla.

Hops, pitää lopettaa, ukko kuttuu iltapalall...:/

Jopas jotain..

2009-01-03T22:41:00.003+02:00

Ihan niin, minä se olen.
Olo on kuin kuolleesta nousseella. Pikkuisen paradoksaalinen lause, mutta suotakoon näin pitkään poissaolleelleelle tuollainen mahtailu.

Kulkaa kaikki kansat, mä olen palant. I am back!

Miten saatankin olla näin mahtaileva? No huumortahan tämä.

Niin, tuli vietetetty Heli Laaksos -joulu, patjajoulu vai mikä se nyt onkaan. Minä ja Hd löhöttiin sohvalla silmät pullistuneina ja katottiin kaikki mahdollinen tallennettu ohjelmisto syksyn ajalta. Syötiin kuin possut, muttei sitä itseään. Kaksi kiloa keikkuu varmareitten vyötärönauhan päällä iloisesti löllyen. Miten läski on niin nopeeta? Se varmaan voittais jotkut nopeuskisatkin... grr.

Pukunäyttely, kaksi taidenäyttelyä, joululaulut kirkossa, kaikki tuo jäi tänä syksynä käymättä. Jooga, jumpat ja juoksukin, kaik on olt pois kaik nämä kuukauvet. Mutta henkissä perkele sentään, ähäkutti.

Tästä se taas alkaa, käynnistyy kirjoituskone ja sanat senkun hyppii ruuvulle.

Hyvää uutta vuotta kaikille !

Ai niin, vuosi 2007 meni juuri niinkuin piti ja tein kaiken mitä suunnittelin. Vuosi 2008 meni niinkuin itse halusi, kaik suunnitelmat meni perssiiilleeen.......fiuuuu, kivasti liukumäkeä!!

Uutta kohti siis!

Kurjaa

2008-11-25T17:21:00.002+02:00

Hei vaan kaikille ystäväntapaisille jotka täällä visiteeraatte. Mä olen ollut poissa pitkään ja sille on syynsä. Olen ollut ihan kamalissa fiiliksissä ja kamalissa tunnelmissa. Ensiksi sanon, että kukaan ei ole kuollut, loukkaantunut tai sairastunut. Onneksi ja ihanaa niin. On kurjaa kun en voi tällä areenalla päästellä menemään ja purkautua.

Mutta kivaa on se, että nyt on lunta. Suhina ja Heppahurmos ovat ihan innoissaan ja telmivät meidän terasilla minkä kerkeävät. Linnatkin on rakennettu ja posket punaisina. Juuri tällaisina hetkinä mä olen niin kiitollinen perheestä, lapsista ja HD:stä.

Joulukin tulee kohta, se on lohdullista.

Hulluttelija

2008-10-12T12:35:00.002+03:00

Hoh ja hei, se on nyt totta, mä olen täyshullu. Tämän viikon saldo itselle ostetuista hepeneistä on 4 mekkoa, hame, housut, laukku ja kolmet kengät. Ei pitäisi päästää himoshoppailijaa himoshoppailuun tarkoitetuille päiville eikä varsinkaan stimuloida shoppausvimmaa keltaisella värillä... Lapsille tuli myös hankittua talvi- ja muuta vaatetusta ja kenkää. Kaikki ei suinkaan keltaisesta huumasta, mutta jotain kuitenkin.

Muutoin elämä on ollut melkoista vientiä viime aikoina. Uusi työ vie paljon aikaa ja entiseenkin on vielä välillä ehdittävä. Tekisi mieleni vetää johtopäätöksiä asioista jo tässä vaiheessa, mutta taitaa olla vielä liian aikaista.

Eilen kävimme istumassa iltaa pikkuveljen luona. Ja kuinka kaikilla meillä oli niin mu-ka-vaa! Niin paljon mukavampaa kuin laulussa. Naurettiin, keskusteltiin, tehtiin paljastuksia ja lopuksi heittäydyttiin liikemiesmäiseen maailmaan, pelattiin Monopolia. Ms Hola Julez voitti ylivoimaisesti ja me muut kuoltiin kuin kärpäset kesän lopussa. Jännä kokemus oli kotimatkalla, taksikuski oli vähän newyorkmainen kuski. Syntyperältään ulkomaalainen, vähän hassu epätyypillinen auto taksiksi ja hassuja viritelmiä siellä. Asenne oli juuri niin NY kuin voi olla, murahtelua ja muminaa jos sitäkään.

Tänään haluaisin ulkoilmaan nauttimaan kauniista ruskasta. Täällä vanhassa kaupungissa on kaunis, kuulas ja aurinkoinen ilma. Olisin halunnut pistäyätyä eilen avatussa Rafael Wardin näyttelyssä, mutta en ehdi. Täytyy jättää se myöhempään ajankohtaan. Olisi vaan ollut niin hyvä valo tänään niille kullankeltaisille sävyille... grr. Taidenäyttelyistä vielä, Pariisissa on avautunut megaiso Picasson näyttely. Sinne olisi kiva päästä.

Ai niin, meinasi unohtua. Tämä on mun mieliaikaa, on tulossa vaalit, jee. Mä tykkään vaalitenteistä, -koneista ja -väittelyistä. En ole vielä päättänyt ketä äänestän. Oma velikin on ehdokkaana (ylpeydellä totean), mutta häntä en voi äänestää, pahus. Yksi ehdokas stalkkaa mua, se lähettää Facebookiin ja sähköpostiin koko ajan viestejä ja jättää käyntikorttinsa autoni ikkunaan jne. Oikeasti ei tietenkään stalkkaa, mutta tuntuu siltä kun joka paikassa törmään häneen. Hauskaa ja alkaa kehittyä hassuksi tarinaksi päässäni... mulle on suotu JONKIN verran mielikuvitusta... eh.

No, siinähän sitä tarinaa tuli taas. Mukavaa ja kaunista syksyä kaikille!

Iltayö ja sen tunnelmat

2008-10-04T22:42:00.004+03:00

Niin, on jo myöhä. Hiljainen musiikki rytmittää lauantai-illan loppuja, mitä lie melankolia-itsesäälimodeja sieltä pukkaa. Tänään tapasin 25 vuoden tauon jälkeen pojan jolta sain ensisuudelmani, tai oikeastaan suukon. Törmäsin eräistä juhlista tullessani ensin isään ja hänen avovaimoonsa ja ajoin heidän kanssaan ihan tähän lähelle kotikulmille. Ihailtiin isän uutta autoa, wow mikä kaara. Upea, iso, juhlava oikein isäntyyppinen laiva. Sitten putkahti esiin tämä Tarzan. Nimi siksi, että kun minä työntelin nukenvaunujani hän riehui puupuukkonsa kanssa. Merkkasi varmaankin minut omakseen kun iski puukon läpi vaunujen kuomu-osan. En muuten pitänyt kyseistä vaunuista kun ne eivät "hyssyneet" kuten Miss Barbien vaunut. Mutta takaisin Tarzaniin, hän oli kummallinen poika. Samalla aikaa raju kuin Tarzan ja toisaalta hyvin herkkä. Kerran kun leikimme avaruusasema Alfaa, hän kaappasi minut vangikseen ja kietoi minut tiukkaan käsikynkkäotteeseen ja tuikkasi minua suoraan suulle. Ja sitten hän sanoi: Tosta ei sitten puhuta mitään. Ihan kuin Tiina kirjoista, niin Tiinaa ja Juhaa. Oh, those were the days... Lapsuus on niin erikoislaatuista aikaa, ihmeellistä.

Miss Barbie on pitkäaikaisin ystäväni ajalta jolloin hän oli kolme ja minä viisi. Ensitapaamisemme Miss Barbien kanssa oli dramaattinen: Minä seisoin hissillä kun hänen perheensä muutti meidän taloon. Hänellä oli punainen kokohaalari yllään. Menin hissiin ja katsoin häntä vielä kerran hissin pienestä ikkunasta ennen kuin hissi lähti liikkeelle, ja hän irvisti. Rumasti kuin varis. Minä ihmettelin, että onpa huonosti kasvatettu lapsi. Minä en koskaan saanut irvistellä.

Miss Barbie saa nimensä ulkonäkönsä mukaan. Hän on niitä ihan kamalia naisia, joita kukaan ei halua ystäväkseen. Ja säälikää mua, mä kasvoin hänen rinnallaan tai tarkemmin sanottuna, hänen varjossaan... huoh. Jalkoja ja sääriä on kilometri, vyötärönympärys on tuskin 60 cm, hiukset ovat niin blondit kuin voivat ja iho kuin parasta porsliinia. Niin, jä mä olen se persjalkainen 168 cm perussuomalainen....grrr. No, olihan se kiva aina seurata kun Miss Barbieta vietiin, opin hyväksi keittiöpsykologiksi, hih. Eli taas tuli motto todistettua, kaikesta oppii.

Outo postaus tämä, keikkuu menneen laineissa, yrittää tarttua tunnelmiin. Pitkästä aikaa tällainen muistelu.

Pikaiset kuulumiset

2008-09-30T20:59:00.001+03:00

Oi joi, kiirettä pitää. Viikonloppu meni lentopelkokurssilla ja nyt olen aloittanut uudessa työssä. Perjantaina oli läksiäiset, maanantaina aloittajaiset. Illat menee lasten ja omissa harrastuksissa, joten kirjoitusaikaa on vähän. Pitää varmaan saada viikonloppuna rustattua muutama kunnollinen lause kasaan tänne.

Uusi työ vaikuttaa mielenkiintoiselta, aika näyttää loput...

Uutta aika etsimässä

2008-09-20T09:08:00.002+03:00

Vielä viikko ja sitten uuden työnantajan palvelukseen. Olen niin intoa täynnä, sormet ja aivot oikein syyhyää... Ihanaa. Uudet haasteet, uudet ihmiset ja uudet rutiinit, niistä toivottavasti riittää iloa pitkäksi aikaa.

Sitä ennen, ensi pe - su olen kurssilla. Menen Finnarin järjestämälle lentopelon hallintakurssille. Sillä on jokin parempi nimi, mutta en juuri nyt muista mikä, mutta ideana on siis päästä eroon tästä kurjasta vaivasta. Toivottavasti onnistuu...

Tänään olisi edessä torikahveet ystävän kanssa tässä heti aamusta ja sitten shoppailemaan HD:n kanssa. Uudet pokat pitäisi löytää. Se on vaikea tehtävä kun on minusta kyse, mutta ei auta ruikuttaa, jostain on aloitettava. Mika Waltari näyttely avattiin eilen Ateneumissa, pitäisköhän siellä piipahtaa. On varmaan melkoisen pieni, mutta voisi löytyä uusia kuvataiteilijoita joiden töitä en ole ennen nähnyt tms. Voisi päästä taas uudeen maailmaan... ou jee. Se olisi ihana väläys vapautta tähän stressintäytteiseen aikaan...

Flunssan vuoksi en ole päässyt tällä viikoilla jumppiin ja joogiin, joten olo on kurja. Niska on kipeä, pää jököttää oudossa asennossa ja jos käännyn katsomaan sivulle, on rankaa väännettävä jo ristiselästä saakka. Olen virallisesti jäykkis!!

Syyskuuta pukkaa

2008-09-07T12:13:00.002+03:00

Niin, tuntuu kuin syyskuu olisi ollut täällä jo koko kesän, sen verran huonoja säitä on pidellyt. No, ei auta valittaminen tässä asiassa. Täytyy vaan adjusteerata omaa asennettaa jne...

Viikko on hurahtanut ihan siivillä. Päätin kerrankin rauhoittaa viikonlopun hiljaisuudelle, miettimiselle ja rauhoittumiselle. Pitihän se minuksi todella hyvin, pe kahvilla stadissa ja la pikainen visiitti autokauppaan ja Itäkeskukseen.

Perjantaina kävin kahvilla ystäväni kanssa jonka olen tavannut viimeksi vuonna 1985 tai 1986, en tarkalleen muista. Tällaisen tauon jälkeen on aina riski, että a) tunnistammeko toisiamme ulkoisesti ja b) onko meillä enää mitään yhteistä? No olihan meillä. Tämä ystävä ei muuten (kirosana tähän kohtaan) ole vanhettunut päivääkään...grrr. No hyvä niin hänelle siis, mutta samaa ei voi sanoa minusta... grrr again. Mutta siinä me sitten Cafe Kafkassa istuimme ja vaihtelimme kuulumisia kuka teki mitäkin ja minä vuonna tyyliin. Sovimme tapaavamme uudelleen. Toivottavasti niin käy. Ihmisenä hän oli muuttunut hyvin vähän jos ollenkaan, tottakai aikuistunut jne mutta se perusluonne-vire tms. oli edelleen sama. Niin kai minullakin on.. mene ja tiedä.

Lauantaina piipahdimme autokaupassa, se on aina ihan ällöttävää hommaa. Autoni on vuoden 2005 mallia ja pitäisi nyt siis vaihtaa. Sillä on ajettu vain 25 tkm, mutta vaihtosuhde nyt on huipussaan, vielä.... Autokaupassa lähtee aina ilmat keukoista kun täti / setä ystävällisesti ojentaa "laskelman". Oman autonarvo on aina ihan kamalan pieni suhteessa uuteen, onneksi ei tällä kertaa ihan niin kamala kuin joskus aiemmin. No, ilta meni sitä pähkäillessä ja jonkinlainen päätöskin syntyi. Jos otamme tämän uuden, se tulisi tehtaalta kolmessa viikossa, on juuri lähdössä Saksasta. En tiedä, tällaiset jutut on niitä aikuisuuden tylsiä juttuja. Autot, asunnot, velat ja varat... Miksei sitä vois vaan kiipeillä omenapuissa kuulaassa kirpeässä syysaamussa ja olla olematta järkevä-tulevaisuuteen suuntaava jne?

Mutta mukavampiin aiheisiin, kirjoihin. Mä kipaisin pe ennen ystäväni tapaamista Akateemiseen ja kävelin päin Hillary Clintonin elämänkertaa. Tämä Tahtonainen maksoi komeat kolme euroa ja siihen hintaan lupasin ottaa Hillaryn kotiini. Mutta yllätys yllätys, mä olen ahminut Hillaryä koko viikonlopun pe illasta saakka. Miten, oi miten kukaan voi olla niin aktiivinen, ahkera ja toiminnallinen jo lapsesta saakka. En viitsisi lähteä oletuksen tielle siitä, että kunhan kirjoittaa lämpimikseen tai saadakseen äänestäjiä vaan lähden -20% vähennyksellä olettamuksesta, että hän kertoo tapahtuneesta todesta. Mulle tulee ihan hiki jo lukiessa ja täytyy myöntää, että hän on varmasti niitä ärsyttäviä ihmisiä (?!), joilla on ns. mega-aivot. Ärsyttäväksi heidät tekee se, että mulla ei ole samanlaisia aivoja ;) ! Kirjassa on kunnialliset 543 sivua, joten en ole vielä päässyt loppuun, jos pääsenkään, ehkä uuvun jo pelkästä lukemisesta.. Hillarystä puheen ollen, kyllä mä olisin hänet mielelläni istuttanut pressan tuolille... plääh. Aika mielenkiintoiseksi kävi nyt tuo Ameriikan pressan vaalitaisto kun tuli se Ms. Pyssy peliiin eli Sarah Palin. Kyllä on ovelia nuo vaalikampanjoiden suunnittelijat.. Ja mikä siinäkin on, että Ameriikan poliittinen historia on niin paljon mielenkiintoisempaa kuin omamme. Ehkä se on se kulttuurien kirjo ja hajonta joka antaa mehukkaamman sopan ainekset. Onhan meilläkin ollut minua kiinnostava poliittinen ajanjakso 1800-luvun lopulta n. 1930-luvulle saakka ja löytyy muutama lukemisen/tutustumisen aikainen hahmokin niiltä ajoilta.

Muutoin kirjarintamalla tänään on menossa: Boel Westin kirjoittama Tove Jansson muistelmateos (ties monesko jo lajissaan) ja Lucy O'Brienin Madonna elämänkerta, joka julkaistiin artistin 50-v päivien aikaan. Vaikutetteita ilmassa siis..

Vanha tuttu uusin silmin

2008-08-31T12:25:00.003+03:00

Kävin viime sunnuntaina kurkkimassa Pekka Halosen näyttelyn Ateneumissa. Kurkkimassa siksi, että siellä oli muitakin katselijoita niin paljon, että meni oikeasti ihan kurkkimiseksi. Well, who's to blame? Mitäs menin viimeisenä päivänä kun olisi ollut 6 kuukautta aikaa mennä. Mutta, huh ja hei! Näyttely tarjosikin melkoisen yllätyksen: Tämä taiteilija onkin minun mieleeni!

Olen aina pitänyt Halosen töitä yksitoikkoisina ja kapea-alaisina. Olen lukenut häntä hurraavista teksteistä ja ymmärtänyt tämän "arvon", mutta minua hän ei ole koskettanut muuta kuin taidoikkuudellaan. (Näyttelyn pienissä saleissa oli muuten järjettömän vaikea hengittää. Niissä ilma ei tunnu riittävän tuollaiselle kävijämäärälle.)

Näyttelyn edetessä tulin kuitenkin huomaamaan, että "julkisuuteen" on esitelty taiteilijan ehkä tunnusomaisimmat työt ja paneutumisen keskiö. Näin pikaisella Halos-kurssituksella ymmärtäisin ne juuri niiksi töiksi joista en niin välitä: käppyrämännyt ja lukemattomat lumimaisemat. Niissäkin oli minua miellyttäviä, mutta sykähdyttävimmät olivat kuitenkin ne joita en ollut ennen nähnyt. Ihmeelliset sulkeuneet ja rajalliset tilanteet elämän kulmakivissä, pysähtynyt virtaava virta ja hidas symboliikka. Uusinta minulle oli syvä värien tulkinta, varma väreillä tunteminen ja korostaminen. Varmuus yleensäkin oli jotenkin selvää. En nähnyt tai erottanut epäröintiä tai sivuaskeleita tms. Kehityksen juna kulki ja vei mennessään...

Toisinaan taidenäyttelyssä koen hyvin vahvoja tunteita, pää menee sekaisin. Niin meni nytkin, en vain lainkaan olettanut sitä.

Palkintoni

2008-08-24T10:44:00.004+03:00

Tähän sitten sorruin...
Tämä on palkinto minulle
uudesta työstä...

Jep, eilinen meni kuin siivillä. Oli upea ilma täällä rannikolla. Aurinko porotti Espalle kuin keskikesällä konsanaan. Ihmisiä ja varsinkin turisteja oli liikkeellä ihan mielettömästi. Istahdimme Michellen terassille ja nautimme ihanan lounaan: kuohuviiniä, etanoita, New York-salaattia ja pikku espressot päälle. Sitten shoppailemaan: HD:lle takki ja kaulaliina, mulle laukku, housut ja takki. Ihmeelliset housut löysin: resorilliset farkut! Olivat kyllä niin megamageet, etten voinut olla sortumatta.

Tänään onkin jo ihan toinen meininki... Pitäisi lähteä verho-ostoksille ystävän kanssa. Olen hyvä sisustaja ja mulla on hyvä tyylitajukin, joten ystävät pyytävät usein apua. Ja se on musta vaan kivaa. Sitä ennen käyn kurkkamassa Halosen näyttelyn Ateneumissa, viimeistä päivää tänään esillä.... Miten niin viimetinkalainen olen ma??

...JA NYT RIITTI !

2008-08-22T23:03:00.003+03:00

Ou jee, vuoden piina on nyt takana. Minäpä irtisanouduin tänään. Todellisuus irtisanoutumisesta ei kuitenkaan ole niin mehevää kuin fantasiat, mutta jotain kuitenkin...

Muutama viikko vielä vanhassa paikassa sitten uusien haasteiden pariin, niitä riittää. Elokuun alkupuolella heti lomalta tultuani pistin postiin kaksi hakemusta. Nyt pari haastattelua on plakkarissa ja yksi työpaikka ansaittuna. Jänskää.

Tällaisissa toimeentuloon vaikuttavissa asioissa olen yllättävän varovainen ja pelokas. Kukapa ei olisi. No, nyt on kuitenkin päätökset tehty ja on hetken väliaika ja sitten uuden toiminnan aika. Edellisestä työpaikan vaihdoksesta on kulunut 6 tai oikeastaan 7 vuotta. Olen ihan tohkeissani. Feel free to go nuts with me!

Ja huomenna palkitsen itseni uudella ihanalla laukulla ja megamageilla pöksyillä!

Uusia haasteita

2008-08-19T19:27:00.002+03:00

Ou jee, uusia juttuja olen taas keksinyt! Katsotaan nyt poikiiko niistä mitään, testauksessa olen ollut. Iik, se on ollut puristeusta ja paineistettua, mutta ah niin piristävää ja uudistavaa.

Muutoin elämä täällä Arabian niemimaalla sujuu jo normaalin arjen pyörteessä ja rutiinilla. Joskus se puristaa päätä, mutta onneksi tuo Helpdesk on niin ruutia tällaisissa asioissa, ihan lyömätön ukon pullistuma.

Mulla on ollut ihan megakamala laukkuhimo/kuume. Ostin pari viikkoa sitten uuden laukun, mutta nyt löytyi ihana talviveska ja jos mun suunnitelmat menee putkeen, mä menen ja täräytän sen veskun. Pitäkää peukaloita ja varpaita valoa kohti.

Urheilut alkaa taas odotetusti rullaamaan, ihanaa! Kesäkiloja ei ole tullut vaikka olen vain joogannut, pari kiloa on jopa jäänyt matkan varrelle. Löytäjä saa pitää :) !

Paluu työelämään

2008-08-06T15:02:00.001+03:00

Ou jee, työt ovat taas alkaneet ja täysi hörinä on päällä. Ei tietoakaan mistään leppeästä töihinpaluusta, täysillä vaan mennään. No, eipä tuo haitanne, tykkään hopusta ja menosta.

Kohta se vasta arki alkaakin, koulu alkaa ensi viikon tiistaina. Kukahan saa lapset ajoissa hereille ja ihmisvaatetukseen sopiviksi? Pelottaa ajatellakin, kääk.

Leppoisaa lomailua

2008-07-25T10:39:00.003+03:00

Jäähyväiset omalle
Oliverille

Kurjasta ja dramaattisesta alusta huolimatta, tämä loma on ollut melkoisen onnistunut. Olemme kiertäneet lahjakkaasti kotimaata ja lomailleet ja tavanneet ystäviä. Pari viimeistä päivää olemme saaneet nauttia jopa auringon paisteesta, ooh miten rentouttavaa.

Oliverin kohtalosta tiedän enemmän kunhan ruumiinavausraportti tulee. Oliverin tilahan huononi ihan silmissä sen oksentelun jälkeen. Su aamuna vein hänen Pieneläinklinikalle Viikkiin, jossa jouduimme jonottamaan viisi tuntia hoitoon pääsyä. Oliverille tehtiin kaikki mahdolliset testit (pariin kertaan verikokeet, nesteytys, ultraääni tutkimus, röntgen jne jne.) ja lopputulos oli seuraava: jotain hyvin vakavaa, koko suolisto oli täysin pysähtynyt. Kuvissa näkyi jo muutoksia suolistossa ja leikkaus joka olisi pitänyt tehdä ihan saman tien ei luvannut kahdella eriävällä oletuksella selviämistä ja niin rakas O. piti nukuttaa ikiuneen.

Ensimmäiset päivät menivät ihan ohi. Se oli kamalaa. Sitten Hd päätti raahata mua ympäri maata ja pakottaa ihmisten ilmoille, ja auttoihan se. Kotona jokainen puska ja pensas oli juuri se jota Hra O. tykkäsi nuuhkia ja/tai oli juuri siinä keksinyt jotain jäynää...

Olo on vieläkin ihan outo, en osaa muuta kuin odottaa raporttia ja ihmetellä kaiken tämän tarkoitusta. Äiti ja Hd tarjoavat mulle jo uutta hauvaa, Oliverin pentuja, mutta mä en osaa vielä ajatella mitään. Tämä juttu on vielä kesken. Hra O. oli ihan ainutlaatuinen, omaa luokkaansa.

In memoriam: Oliver

2008-07-13T19:45:00.003+03:00

12.4.2006 -13.7.2008

Ou jee, se on loma!

2008-07-12T18:04:00.002+03:00

Niin ja mä kyykkään kontallani siivoamassa Oliverin yrjöä joka puolelta kämppää. Tänä aamuna kymmenen aikaan Herra O. aloitti yrjöömään ja loppua ei näy. Se on ihan pipinen ja soitin jo lääkärille. Pitää kuulemma nyt seurailla ja antaa niitä rohtoja joita jo olin antanutkin eli Nutrisalia ja Tehobaktia. Harmi vaan kun nekään ei pysy sisällä ja nyt mister on kylpyhuoneessa yökkäilemässä. Mä istuskelin sen seurana siellä pari tuntia ja nyt olen vähän vilvoittelemassa... huh.

Niin, itse aiheeseen: Nyt on mun kesäloma! Niin kivaa, mutta suunnitelmat on jo kyllä menneet ihan sekaisin, joten niitä ei enää ole! Hip hei, mikäs sen rentouttavampaa kuin olla ja mennä miten nokka näytää.

White trash

2008-07-09T14:14:00.003+03:00

No hyvin löyhä yhteys, mutta kuvaa tässä tapauksessa valkoista koiraa joka tonkii roskia!! Tosi löysä yhteys., mutta parempaakaan ei nyt tule!

Eilen nukkuumaan mennessäni silmiini osui jotain hohtavaa eteisen matolla, räpsäytin valot ja kas: rakas Otukseni oli rieponut biojätepussin ympräri eteisen mattoa. Ou jee, mulla on kierrättävä koira, mitäs siihen sanotta?? Multapa pääsi tietysti hörönaurut ja eikun lääkärinhanskat käteen ja roski riipomaan matosta irti. Onneksi pussiin oli päätynyt myös nuutuneet pionit joten haju oli ihan ok. Oliver oli tietysti syönyt kaikki herkut (lasagnen jämät) ja mulle jäi vaan kaiken maailman teepussit ja kanamunan kuoret jne. No, minä sitten yhdentoista aikaan vielä imuroimaan ja sitten olikin jo valmista. Nukkumaan ja hyvää yötä, kunnes...

Aamulla kun herään autuaana, kävelen johonkin limaiseen töhnään... yökkis. Pinaattilettu on liiskaantuneena jalkapohjassani, VIHREÄ INHOTTAVA PINAATTILETTU! Arvon rakastettu ihana per... perheen lemmikki on rieponut sen pussin uudelleen rikki ja levitellyt käytävän matollekin saakka. Oi ihana kärsivällisyys ja minä, mekun muutenkin huonosti sovimme samallle planeetalle: Me niin nöyrästi kipsutimme hakemaan siivousvälineet ja tervehdimme nousevaa aurinkoa ahterit pystyssä eteisenmatolla, esijoogaako??

Painelin astangaan ja sainkin sellaisen rääkkääjäopen, että siinä unohtui sekin pinaattilettu... Sitten olikin vain minä ja ah ihana hikisyys!

Oliver

2008-07-08T18:36:00.005+03:00

Tässä muutama todella kehno räpsäyskuva
Oliverista viime viikolta. En ole ehtinyt kuvamaan
oikealla kameralla hyviä kuvia.

Karkkipäivä

2008-07-06T11:25:00.001+03:00

Kun nämä megaihanat
kengät seuraavalla matkallamme
(pallon ympäri) sattuvat kohdallani,
ovat ne ehdottomasti MINUN !

Täällä sinitaivaan alla

2008-07-06T10:14:00.002+03:00

On sunnuntaiaamu ja mä makaan sängyssä, läppäri pomppii masun päällä. Olen äreä eikä syystä ole tietoakaan. Heräsin heti aamulla sarvet päässä, kaikki jyrsii. Jouduin ihan itse keittämään aamukahvinkin, vähemmästäkin hermot pirstaloituu ja elämänhehkulanka hiipuu...

Tänä viikonloppuna on ollut kahdet juhlat, molemmat ihania, onnistuneita ja pitäjiensä näköisiä. Pe olimme juhlissa puoleen yöhän, juttelimme, nauroimme, muistelimme ja nautimme toistemme seurasta. Olimme päättäneet Hd:n kanssa jo aiemmin, että jos sää suosii, menemme tsygällä ja suosihan se. Oli niin megamaagista ajaa Vantaanjoen vartta puolenyön jälkeen valoisassa kesäillassa ja tuoksutella upeeta luontoa. Nuoret tapaavat tehdä jokivarteen notskeja ja istua niiden ympärillä, niin tunnelmallista. Ihana ilta, ihana fiilis, ihana kotimatka. Näissä juhlissa mulla oli ihana ruskea-keltainen mekko, keltaiset kengät, ruskeat korut ja ruskea laukku. Niin kivat ale-löydöt!

Eilisissä juhlissa taas ihan erilainen tunnelma ja erilaiset ihmiset. Puhe oli suloista: ruotsia, venäjää, englantia ja suomea: Kaikki yrittivät ymmrätää toisiaan. Kyse oli siis Miss E:n synttäreistä, kaksi vuotta mittarissa, wow! Ilma oli mitä ihanin, 20+ henkeä sisätiloissa on aina liikaa jos ei ole isoa salia tms. käytössä. Mulla oli päällä uusi löytö: hopean harmaa mekko, siihen kuuluva pitkä huivi ja hopeiset piikkarit ja hopealaukku ja uusi Hd:lta saatu helmiriipus muiden helmikorujen kanssa.

Nämä molemmat juhlat, kuten äidinkin luona kesäkuussa pidetyt kesäjuhlat, pidetään aina samaan aikaan. On niin jännä vaihtaa näissä kuulumisia ihmisten kanssa joita tapaa vain kerran vuodessa. On mielenkiintoista nähdä muutoksia ihmisissä ja herkkuna päällä on ulkomaille vaeltaneet tai sieltä sukuun liittyneet ihmiset. Ihanaa, niin virkistävää seuraa poikkeuksia lukuunottamatta. Ai että mä rakastan juhlia!! Mä rakastan jutella ihmisten kanssa ja imeä itseeni uusia ajatuksia ja virkistäviä ajatusmalleja/kuvioita mitä vaan.

Mitähän sitä tekisi tänään? Olen ollut aamusta kahdeksan aikaan jo tunnin lenkillä koiran kanssa. Eilen kävelimme aamulla tunnin ja illalla myös. Toisaalta lapset tulevat huomenna ja tänään pitäisi täyttää jääkaappi, käydä puutarhalla ja vaihtaa yksi lahja toisenkokoiseen. Että sellaista tällä sarvipäällä tänään...

Nurin niskoin

2008-07-04T13:54:00.003+03:00

Mun niska on kipeä, satutin sen niskaseisonnassa astangajoogassa. Nyt pää jo kääntyy, mutta varovainen pitää silti olla. Ei voi noin vaan vilkuilla ympärilleen... plääh.

Muutoin elämä meillä menee omaa rataansa. Hd on lasten kanssa lomalla ja minä paahdan töissä. Tuosta paahtamisesta voidaan olla montaa mieltä... Ensi viikko vielä ja sitten minäkin jään lomalle.

Oliver on sopeutunut suhteellisen hyvin meille. Ihottumaa on kovin ja sitä on hoideltu voiteilla ja shampoolla, mutta näyttäisi vaan pahanevan, ei hyvä juttu se. Ruoka on jo hypoallergisille tarkoitettua ja voiteetkin on laitettu tasaisin ajoin. Taitaa olla muuttostressi joka aiheuttaa mokoman vaivan. Mutta on se vaan kyllä niin ihana otus. Ja ihanaa kun se on taas meillä. Toivotaan, että kaikki menee hienosti ja mä saan pitää oman vauvelini. Mun tekisi mieleni hössöttää sen kanssa ihan kamalasti ja halia ja rutistella sitä alvariinsa, mutta täytyy ottaa huomioon tuo huomionkipeä Hd ja Nipsu myös.

Tänä viikonloppuna on taas paljon menoja, tänään ja huomenna. Sunnuntai näyttäisi näillä näkymin olevan ihan oikeasti vapaata. Juu, niin varmaan...

Isoon ääneen

2008-06-29T11:18:00.002+03:00

Niinpä niin, elämässä on taas riittänyt menoa moneen suuntaan. Varsinaista juokemista moneen suuntaan, mutta tänään sitten ollaan kotona ja siivotaan ihan arkisesti.

"Suuri yllätys" on nyt täällä ja muutama kuva sitä tulee kunhan saan vielä kammatuksi sen. Kyseessä siis aiemmin meillä ollut hauvaherra, Oliver, joka palasi "matkoiltaan" meille. Matkat on jatkossakin mahdollisia, mutta lyhyemmässä mittakaavassa. Ja täytyyhän meidän nyt kuullostella, sopeutuuko Oliver kerrostaloon ja kaupunkilaiselämään kun on tottunut olemaan aina ennen omakotitalossa jne. Toivotaan parasta, aika näyttää, toivottavasti hyvää. Kiitos "arvontaan" osallistuneille... hihi.

Pe menimme myös äidin valtakuntaan noutamaan lapset kotiin. Mama asuu Rengossa, tulevassa Hämeenlinnassa. Lapsilla oli mennyt mukavasti siellä ja mikä parasta heillä oli siellä melkoisen tiukka kuri ja kotiin palasikin kaksi hyvinkäyttäytyvää lasta. Eri asia on, miten kauan tätä onnea kestää. Olen hyvin kiitollinen äidilleni lasten hoidosta ja varsinkin tästä kasvatuksellisesta tuesta. Tämä on erikoislaatuista yhteissointua ja varsinkin harvinaista kiitollisuutta äitiä kohtaan. Tosin mä olen huomannut, että mitä vanhemmaksi lapset tulevat sitä tavallaan raadollisemmaksi kasvattaminen tai ohjaaminen käy. Hempeily ei enää pelitä niin kuin ennen, eikä äidin puhallus enään vie pipiä pois tuulen mukana. Asiat muuttuvat ja me niiden mukana..

Eilen oli sitten vuorossa taas Sex and the City leffa 9 naisen porukassa. Tämä oli minulle uusi seurue, yksi näistä oli työtuttava jo monen vuoden takaa. Tapasimme Kipinä baarissa ja sitten leffaan jonka jälkeen Teatteriin dinnerille ja cosmoille. Ihan kivaa oli, raskasta tietty oli se kun ei tuntenut ketään muita ja jutun juurta piti kehiä kasaan. Mukavia naisia, menestyviä ja maailmalla huitelevia kosmopoliitteja. Teatterssa oli väkeä riittämiin ja kotiuduin puoli kolmeen menessä. Mennessä oli puupää-taksikuski, mutta tullessa tosi kiva. Muistelimme yhdessä aikoja jolloin bensa oli halpaa ja ajeltiin räppänäautoilla. Asiasta kymmenenteen, mä olin jo snadina friiduna päättänyt, että kun saan ajokortin niin ostan Kuplavolkkarin ja niin teinkin. Paras ystäväni osti Minin ja ai että kun me oltiin megamageita kun päristeltiin menemään ympäriinsä. Iik.

Aamulla olinkin jos sitten kahdeksan aikaan koiran kanssa tunnin lenkillä, Heppahurmoskin kömpi mukaan. Oli ihanan raikas ja kuulas aamu. Istuimme märällä kalliolla ja ihalimme Herra O:ta ja kauniinta pilviä. Samoilla kaltseilla oltiin kun tuossa muutama postaus aiemmin Madden kanssa. Tee oli loppunut ja lenkin päätteeksi suuntasimme vastapäiselle R-kioskille klo yhdeksäksi odottelemaan kiskan aukeamista. Ja tässä kulminoituu se, miksi mä RAKASTAN asua kaupungilla: Siinä me Hh:n kanssa seisoskellaan kolmea vaille yhdeksän ja paikalle valuu pienehkö stadin kundi. Ikä on jo kohta eläkelukemissa, ääni nortin polttama ja jutut ihan kuin mun vaarilla. Just sellanen stadin kundi joka ajoi Eläintarhan ajoissa ja oli niin magee tyyppi. Cool ja niin omaa tyyliään. Siinä me sitten juteltiin ja turistiin kaikkea. Paikalle tuli samasta talosta toinenkin tupakanhimoinen tyyppi ja kohta kolmaskin. Kaikki hyvin erilaisia ihmisiä. Ja kohta tuli kolme niiiin hyvännäköistä urosta Jaffaa hakemaan, vielä oli mageet baarireleetkin päällä. Sellainen sekalainen seurakunta odotteli kiskan aukeamista. Niin elämänmakuista, niin inhimillistä ja niin mua... No, kiska aukesi vähän myöhässä ja me kaikki päästiin sisään, kukin otti mitä otti ja kaikki toivoteli toisilleen hyvää päivän jatkoa, ihanaa. Mä lähdin teenkeittoon...

Migreeni

2008-06-26T22:47:00.002+03:00

Mulla on jo monta päivää ollut migreeni ja käry alkaa nousta päästä, hermot ne siellä paistuu. Mä en jaksa olla rampautunut ja parannella päätä. Sitä paitsi mulle pitäisi olla tulossa megakiva viikonloppu jos suunnitelmat pitävät paikkansa, joten siltäkin kannalta tämä ilkeä vääntö saisi jo häipyä päästäni. Jos jollakin teillä lukijoilla on kaukoparantajan kykyjä, parantakaa tämä kipu please!

En oikein uskalla puhua siitä isosta jutusta vielä. Pelkään, että se katoaa tai peruuntuu jollakin tavalla jos hohkaan siitä vielä tässä vaiheessa. Lauantai on se jolloin monta kivaa asiaa pitäisi tapahtua... Jännittää, entä teitä?? Eikö muka yhtään kutita mikä ihme se mahtaa olla??

Se on iso juttu se.

Inkkarit kehiin

2008-06-18T21:13:00.005+03:00

Linssilude änkesi kuviin mukaan.

Ensiesittelyssä siis inkkarityyppiset
uudet kesäsandaalini.
Ihanat jalassa!

Kun aloitetaan kuvauset niin
eipä sitten ihan heti lopetetakaan..

Potretti pirulainen

No on se vaan kumma kun yrittää levätä viattomasti soffalla niin painostetaan töihin, siis kenkäesittelyä tekemään. Mun laiskotteluni keskeytyi pahanpäiväisesti. Jouduin nousta sohvalta kuvaamaan ja sitten vielä piuhaa hakemaan.... grrrr. Miten niin äreä?

No joo, leikki sikseen. Mä tulin vasta töistä klo 19.30 ja sitten sännättiinkin jo ostamaan se tuliastelkkari vanhuksille. Juu-u, sepä pitäisi sitten vielä paketoida ja laatikko on iso vaikkakin litteä. Eihän se ole lahja eikä mikään jos siinä ei ole wrappinkiä, vai? Toisaalta siinä on jo niin paljon pakkausmateriaalia ympärillä, että voisi olla ekoteko jättää paketoimatta... Jaa-a, taas on vaikea päätös edessä...

Sieltä Gigantista tuli pari päivää sitten vastaus, pahoittelevat tapausta ja ovat kovin pahoillaan. Tarjoavat ilmaista kuljetusta (minne?) ja lahjakorttia. No antaa tarjota vaan, tarjoilkoon vaikka toisilleen siellä, mutta sinne me ei mennä. Olivat niin kurjia Hd:lle, että minä en ota sieltä vaikka ilmaiseksi antaisivat... Jaa, no jos ne Kitchen Aidin antaisivat kermanvalkoisena, saattaisin voida pyörähtää ovella...

Hyvää ja kaunista juhannusta kaikille teille ! Pysykää selvänä maassa, merellä ja ilmassa.

Lazy Lady on laying on the sofa

2008-06-16T17:21:00.004+03:00

Jep, se oon mä. En jaksakaan kuvata kaikkia Hd:n uusia vaatteita tänne. Yritin, mutta kun kankaat shiftaavat ja rypyt tulevat esiin niin ei sopinutkaan tarkalle luonteelleni. Uudet kipsuttimet kuvasin kuitenkin ja ne inkkarityyliset kengät jäi vielä odottelemaan inspiraatiota kuvauksen suhteen.

Tänään meidän piti mennä Hd:n kanssa fillarilla Espalle katsomaan juhannussalon pystytystä, mutta sitten tulikin näitä kotiaskareita eteen. No, tasan on työt jaettu, mä päivitän blogia ja Facebookia ja Hd silittää. Mitä?? Musta on ihan tasajako...

On tämä kivaa tämä vapaa-aika. Tuntuu kuin olisin jo ihan eri ihminen verrattuna siihen kireään tyyppiin joka täällä oli kun lapset lähtivät isälleen. Oma aika tekee ihmeitä, sellainen oleminen vaan riittää. Jo se, että saa ihan vapaasti suunnitella (tai olla suunnittelematta) vaihteeksi omat tekemisensä, on hyvin vapauttavaa. Älkää lukeko tätä väärin, mä tykkään olla lasten kanssa, mutta joskus on ihana olla ihan vaan aikuisten kesken.

Madde on jo kotiutunut omaan kotiinsa ja mulla on tyhjä fiilis. Ketäs mä nyt hemmottelen ja hoivaan kun lapsetkin ovat isällään... Mä vähän luulen, että Hd:lla taitaa olla tähän valmis vastaus...

Kuvia kännyn uumenista

2008-06-16T16:46:00.014+03:00

Tässä uudet kipsuttimeni

Ja toiselta puolelta..

Eiliseltä koirakävelyltä napattu kiva
valokuvauksellinen näkymä

Miss Madeleine alias Madde

Minäkö muka iso tyttö??

Leikimme lentokonetta Heppahurmoksen kanssa
terassilla, ihanaa...

Nipsu asettautui jaloon asentoon terassin
ilta-auringossa

Miss E. in a tree

Annalan kasvimyynnistä toukokuussa

Kukaan ei kysynyt meiltä
halutaanks me lähteä kattomaan
jotain rehuja...

Ja tämä on Jaanaballe:
Meidän autotallissa on nyt
tällainen ihana vanha Vespa.
Joku naapuri tekee aivan
varmasti minulle IHAN
tahallallaan kiusaa..

Shop Till U Drop

2008-06-15T09:12:00.004+03:00

Oh dear! Eilinen meni sitten ihan hulluksi. Olen langennut nainen, musta hansikasnahka on vietellyt sydämeni ja korkeat korot lävistäneet sieluni. Uudet mustat korkeat Muxartit koreileilevat lipastoni päällä, tuossa kahvikupin vieressä. Olen esteetikko viimeiseen hengenvetooni. Varmaankin kuolinvuoteellani olen huolissani ovatko hiukset hyvin ja olenko tarpeeksi draamaattisen näköinen kuohkeata tyynyvuorta vasten levätessäni... Mutta, jos on tällainen, voiko sille mitään ja tarvitseeko sille voida mitään? Jos on omenapuu, voiko koskaan tulla kirsikkapuuksi? Voivatko omenat millään tavalla muuttua aidoiksi kirsikoiksi? Voi käyttätyä kuin kirsikkapuu, uskotella olevansa kirsikkapuu ja naamioitua kirsikkapuuksi, mutta ei koskaan ole aito kirsikkapuu. Mä olen välillä hampaat irvessä yrittänyt olla vähemmän vaate- ja kenkähullu, olla naturalistisemmalla linjalla, mutta aina repsahdan ja palaan olemaan meganaisellinen hipsutin. Syytän tästä ja temperamentistani tietenkin ihan huolettomasti venäläisiä sukujuuriani. Olen syyntakeeton.. Oih, säälikäätte minua kiusattua sielua!!

No niin, synnintunnistus on tehty. Sata Ave Kenkää ja sitten taas olen pro-listalla, I certainly hope so!!

Mutta jos minä olen syntinen, ah, niin on HD:kin! Hänen rinnallaan minulla kasvaa jo kolmannet parit siipiä selkään: Neljät upeat farkut, neljä kaunista paitaa, kengät ja upea vyö. Kaikista tänään kuvat esille jossakin inspiraation vaiheessa. Juu, ja mä lankesin siis vain yksiin kenkiin, mekkoon, huiviin ja takkimekkoon tms.

Meidän piti ostaa DVD-levyjä, HD:n kasvovoidetta ja minulle luomiväriä ja vähän vaatetta...

Mikähän se on se juttu: Kun on ollut rankkaa, tarvitaan myös rankat huvit? Ja kuuluuko se aina hamaan harmauteen saakka minun tyyliini mennä kaikkiin asioihin täysillä? En oikeastaan missään ole puoli-kiinnostunut vaan kaikki on tehtävä täysillä. Ihmeellistä, ja miten tässä vaiheessa ihmiseloani en ole näistäkään piirteistäni selvillä ja/tai niitä hyväksynyt?

No, ehkä tämä on sitä takaisin ponnistamista vaikeiden aikojen alta. Olen tosissani saanut repiä itsestäni viimeisiä voimia lasten kanssa viime aikoina. Ja oikeasti, ihan rehellisesti kerrottuna ja ilman huumorin ripaustakaan, olen hyvin peloissani tulevaisuudesta. Löytyykö minusta se viisaus jota murkkuikäisten lasten kanssa tarvitaan? Osaanko tarpeeksi ajatella meidän jokaisen näkökulmasta ja päästä siihen lopputulokseen, ettei kenenkään tarvitse menettää identiteettiään tai kasvojaan? Onneksi minussa on yksi hyvä puoli, mä olen rohkea. Menen läpi pelottavistakin asioista. Ja saattaahan olla, että oman historiani vuoksi, tämä aika lasteni kanssa tuntuu minusta niin raskaalta, vaikkei sitä välttämättä todellisuudessa ole, mene ja tiedä!

Hoidokkini kanssa menee ihanasti. Olimme tänä aamuna kahdeksalta jo peilityynen meren äärellä ja katselimme kaunista luontoa. Kävelimme koskelle, Madde nuuski ihania kaislikoita, minä vain suloista vettä täynnä olevaa ilmaa. Muutama venäläinen onkija oli jo paikalla, lintubongaajat olivat tietty jossakin piilossa. Ihana aamu, niin vähän ihmisiä paikalla. Tänään taidan käydä Madden kanssa kävelemässä Töölönlahden ympäri. Se on parin kilsan päässä, mutta niin harvoin tulee sinne lähdettyä. Tällä hetkellä arvon prinsessa on asettunut minun puolelleni sänkyä ja änkeää koko ajan enemmän ja enemmän tilaa itselleen. Madde on vain kerran saanut kissankynnestä tänä viikonloppuna, Nipsu on ottanut vieraan vastaan siis varsin vieraanvaraisesti... hihi.

Girlie night out

2008-06-14T09:11:00.003+03:00

Juupa juu, pari iltaa ystävien kanssa kaupungilla on takana. Tänään taas ja tällä kertaa vaateostoksille HD:n kanssa ja syömään ihanaa lounasta.

Torstain tapaaminen meni hauskoissa ja kikattavissa merkeissä. Oli ihana nähdä tätä ystävää pitkästä aikaa. Hänellä on takanaan hyvin symbioottinen vaihe uuden elämänsä rakkauden kanssa ja se tekee ystävyyteen välillä pienen tauon. Tai ei aina, mutta tässä olikin kyseessä elämänrakkaus!! Wow, onnea ja ihanutta suon heille jatkossakin (ikään kuin se olisi minusta kiinni lainkaan...).

Eilen toisen ystäväni kanssa meillä meni myöhään. Ooh, Sex and the City oli juuri niin ihana kuin osasin odottaa ja me nauroimme ja itkimme vuoronperään. Sen jälkeen suuntasimme Sassoon ja nautimme pohjois-Italian keittiön ihanuuksista. Ei niin, että erottaisin eri alueiden ruoat italian keittiössä, mutta kun olivat itsensä tuon alla labellaneet niin sitten minäkin... Aloitimme tietenkin Cosmopolitaneilla, kuinkas muuten. Joimme kuohua (sampanjaa ei ollut, kaikki viinit saapasmaasta tottakai..plääh) ja aloitin etanoilla, jatkoin jollain ihanalla pastalla lopettelimme illan tilaamalla kuusi jälkiruokaa pöytään ja napostellimme niitä kaikkia...... Voi tytöt, se oli elämää se !!

Nyt on sitten uusi päivä ja stadiin taas. Bron koira tulee hoitoon ja heitän heidät tuossa hetken päästä laivasatamaan. Oh ja hei, olen onnekas amerikan staffordshiren hoitajan tämän viikonlopun. Arvon vieraan nimi on kotoisasti Madde, Madeleine oikealta nimeltään....! Jipii, merenranta kutsuu meitä jo!!

Ai niin, uudet kengät eivät olleet jalassa eilen. Oli pakko laittaa Sex and the Cityyn carriemaiset kendät, korkeat kuin Manhattanin pilvenpiirtäjät, hopeiset ja aah niin New York vaikka onkin Pariisista ostetut...

Ystävissä

2008-06-12T16:14:00.003+03:00

Yksi tynkä-äitinä olemisen positiivisista puolista on ehdottomasti mahdollisuus tavata ystäviä. Tänään tapaan pitkäaikaisen ystäväni ja menemme syömään ja viinille Stokkan yläkertaan. Huomenna tapaan toisen pitkäaikaisen ystäväni ja silloin menemme ensin leffaan katsomaan Sex and the City elokuvan ja sen jälkeen Sassoon syömään. Tämän jälkimmäisen kanssa me aina kiskotaan aitoa samppanjaa ja tämän ensimmäisen kanssa vain tavallista kuohua. Hassua miten eri ihmisten kanssa on erilaiset koodit ja jutut...

Pari iltaa olemme viettäneet rattoisasti vesisateessa ajellen ja telkkaria metsästäen. Meillä on jo kaksi taulutelkkaria, mutta nyt ajateltiin viedä Hd:n vanhemmille juhannustuliaisiksi uusi tv. Kyllä valinnanvaraa tuntuu löytyvän, hinnoissakin on huimia eroja ja erityisesti palvelussa kaupoissa. Eilen menimme ensimmäistä kertaa Giganttiin, se ei ole suosikkilistallamme ja ei enää jatkossa senkään vertaa. Mitään emme ole ennen ostaneet ja vastaisuudessakaan ei tulla koskaan ostamaankaan. Palvelu oli törkeää ja halventavaa, valituskirje lähti jo menemään puolenpäivän aikaan. No, onneksi on muita vaihtoehtoja tarjolla, sinne siis.

Löysin aiemmin tällä viikolla itselleni sandaalit. Olen etsinut kauniita, hyvältä jalassa tuntuvia, nahkaisia, korkeita sandaaleita jo kaksi kuukautta. Mitään ei ole löytynyt paitsi nyt. Ihanat korkeat kellertävää nahkaa ja korkea kiilakorko, pikkuisen inkkarityyliset koristelultaan. Ooh, huomenna eka kertaa kinttuihin jos ei tule vettä niin kuin enemmän tai vähemmän on täällä viikolla ripotellut. Ou jee! Uudet kengät on aina uusi elämä...

Nyt karistan työpaikan pölyt jaloistani ja suuntaan salaatille ja viinille. Kuulokkeet korviin ja ratikkaan pariksi minuutiksi... see ya!

Sadepisaroita

2008-06-10T15:50:00.003+03:00

Jännä tunnelma täällä Arabian niemimaalla. Sade napsuttelee ikkunaruutuun, puut esittävät nykytanssiesitystään. Tuntuu kuin olisi aikalisä kesään. Ollaan vaan ihan hiljaa ja paikallaan, annetaan auringonkin levätä. Kesäsateessa on jotain niin romanttista, hmmm...

Tynkä-äiti?

2008-06-09T17:59:00.002+03:00

Hoh hei jaa, nyt on sitten se aika vuodesta kun lapset ovat isällään pari viikkoa. Kääk!
Toisaalta se on ihanaa ja toisaalta ihan outoa. Blogitekstejä taitaa tupsahdella vähän tiuhempaan tahtiin kun työllistäjät ovat poissa.

Tarkoitus olisi porautua syvälle omaan päähän ja vähän selvitellä asioita, urheilla paljon ja tavata ystäviä. Harmillisesti sattuu taas kiireinen aika töissä tähän samaan kohtaan, mutta yritän livistä iltalomille mahdollisimman tehokkaasti.

Mulla on paljon ihania kesäkuvia kännyssä ja kamerassa, pitäisi yrittää saada niistä tänne jokin kiva kesäkooste. Toinen blogi (!), ihan tynkä vaan pitäisi myös poistaa. Sen piti palvella ulkomaan elävien ja eri mongerrusta puhuvien/lukevien Jaiku-tuttavuuksien tiedonjanoa, mutta haaveeksi jäi näillä lapsiväännöillä... Naamakirjakin pitäisi saada päivitettyä ja kavereita liitettyä, katsotaan. Johan tässä tuli taas ihan liikaa hommia... uupumushan tässä taas iskee.

Yksi mun ehdottomista huonoista puolistani on yrittää tehdä kaikkea. Mun pitäisi vähän rauhoittua, vai pitäisikö? Kaikki pitäisi-teksti on niin kamalan ahdistavaa. Miksi mun pitäisi rauhoittua? En mää vaan tiiä. Katellaan, saaaaattana.

Kesäkuu

2008-06-05T16:05:00.003+03:00

Niin se vaan on, kesä on täällä taas. Ei sitä meinaa millään uskoa pitkän talven jälkeen todeksi, mutta lämmin ilma ja havisevat lehtipuut todistavat sen totiseksi todeksi. Kesään liittyy niin paljon hyviä asioita: aurinko, linnunlaulu, laineiden liplatus, iloiset uimareiden äänet, mökkeily, kyläily, kukat ja kedot.

Kesä on niin kovin runollinen, silloin pitäisi olla paljon lomaa. Onneksi koululaisilla sentään on! Meilläkin kotona köllöttelee kaksi oikein laiskanletkätä lasta, nauttivat vapaudesta ja paljaista varpaista. Minä sen sijaan näännyn vielä ilmastoidussa ohviisissa, mutta haaveilen jo lomasta. Jokainen kesäinen ilta tuntuu lomalta, se on jo jotain se!!

Lomalle siis, iltalomalle !

Stipendi

2008-06-03T10:03:00.002+03:00

Wow, meillä juhlittiin lauantaina. Heppahurmos sai taas pelkkää kiitettävää todistukseen ja kaiken lisäksi vielä stipendin. Käytiin syömässä ja juomassa herkkuja, ostettiin palkintolahja jne. Suhinankin todistus oli hyvää tasoa ja juhlalle oli siis aihetta.

Kesä on nyt täällä, pyöräilykausi avattu ja eilen kävimme avaamassa terassikauden. Ihana kesä!

Onnistumisia

2008-05-27T09:11:00.002+03:00

Pieniä onnistumisia ja tuloksia on nähtävissä lastenkasvatusoperaatiossa. Kaikki toimii jo vähän paremmin ja jokaista asiaa ei tarvitse vääntää rautalangasta tai sanoa viiteen kertaan. Kärsivällisyys kannatti, ainakin toistaiseksi.

Tämä viikko vielä koulua ja sitten alkaa kesäloma uusine kuvioineen. Ihanaa kun elämä ei ole niin
aikataulutettua kuin talvisin. Lasten harrastukset ovat loppuneet, omistakin osa ja koulu jää pois. Tulee aika rentojen merenrantakävelyjen ja kesäisten rantojen, aaah. Ihan sielu lepää...

Oma kireyskin alkaa olla osittain poissa ekstra levon vuoksi ja sekin vaan antaa lisäpontta lasten kanssa jaksamiseen.

Seuraavaa koitosta kohti siis... vähän valmiimpana

Päiväni luontokuvaajana...

2008-05-25T09:46:00.021+03:00

Nämä ovat kuvia Annalasta,
otettu 18.5.2008 kännykameralla

Annalan päärakennus (paikallinen
Valkoinen talo ???)

Tähän istahdan seuraavalla kerralla

Tässä kohtaa on kiva istuskella ja
miettiä elämänmenoa. Tapasin tässä
oksentavan kissan, häntäkin sillä oli
vain puolimittainen.

Kierrätystapahtuma Arabiassa 17.5.2008

2008-05-18T11:07:00.014+03:00

Tämä tapahtuma-alue sijaitsee keittiönikkunastamme
150 m vasemalle

Onko tämä valkoinen kirsikkapuu?
Vallan hurmaava näky.

Tuo ja vie -torilla riitti kuhinaa

Mukavaa svengaavaa musiikkiakin oli tarjolla

Pienkotiyhdistyksen kartano, ihana.

Suloisen viettelevä tulppaanin muoto

Tuossa keskellä olevassa ympyrässä
haaveilen vielä jonakin tarpeeksi
lämpimänä päivänä...
Toivottavasti pian jotta ehdin
nauttimaan puiden kukkaloistosta.

Näkymä Arabian tehtaan suuntaan Hämeentielle

Täällä musiikin lomassa nautiskelin
lämpöisen karjalan piirakan ja munavoi, nam.
Hd:lle toin tuliasiksi mehevän laktoosittoman
juustopiiraan palasen, hyvää kuulemma.

Virkavaltakin näyttäytyi paikalla...

Kesää kohti??

Kimalteita järjen rannalla

2008-05-18T10:29:00.004+03:00

Kesää odotellessa kauniit luontomielleyhtymät ja häjyiset muistot tulvivat mieleen. Niiden avulla on helpompi pukea tunteita sanoiksi.

Tiedättekö tuon kauniin kesäpäivän järven rannalla? On hiljaista, linnut ja tuuli taiteilevat satunnaisilla orkesterimontun harjoitusäänillä. Makaat laiturinpäässä masulleen ja katselet kimaltelevaa vettä. Et saa siitä otetta, mitään ei jää käsiisi jos yrität tarttua siihen ja silti se on juuri silloin sinun omasi. Veden pinta on kaunis, jokin siinä satuttaa myös. Kauneimmat kohdat kimaltavat niin kirkkaasti ja kauniisti, että silmäsi vuotavat.

Torikahveella

2008-05-10T15:28:00.003+03:00

Olin jo toistamiseen lauantaiaamukahvilla Hakaniemen torilla. Lapset on isällään, joten on pieni hengähdystauko tässä kasvatusväännössä. Viime aikoina tuloksia on tullutkin, mutta tiukkana saa olla. Välillä jo seisemän aikaan arkiaamuna täällä on jo ollut kuohuva riita ja itku ja mellastus. Siitä sitten jatketaan auringonlaskuun saakka. Uusin juttu on luurin korvaan paiskaaminen. Tai eihän nykyään en voi paiskata luuria korvaan, painetaan nappulaa korvaaan?? No, jokatapauksessa se saa mut raivoihini. Juuri kun olen selvetämässä tai selittämässä jotain sanotaan: Joo joo, ihan miten vaan ja sitten luuri kiinni. Ai että kun ottaa mun hermon päälle...

No takaisin torille. Join kaffeet hyvässä seurassa, ostin vaatteita Lindexiltä ja parvekkeelle sisustustavaroita Hemtexiltä. Nyt parveke ja terassi alkavat olla valmiit. Niissä oli iso työ, laitan kuvia kunhan saan vielä pari ruskeaa pitkulaista pajukoria ostettua ja ne täyteen laventelia tai jotain vastaavaa kaunotarta.

Eilen istutin terassille ruukkuihin 12 timanttituijaa ja kun klo läheni kahdeksaa, sain päähäni lähteä vielä ostamaan sellasia isoja rantakiviä K-raudasta. No, olin viittä vaille kaupassa ja ryntäsin kivihyllylle. Otin paketin ja pam se tippui suoraan varpailleni, kantokahva katkesi. Jalassa oli sandaalit ja alla asfalttia. Kipu oli MIELETÖN. Ihan kamala. Nyt pottuvarvas on musta ja muutkin aikas kipeitä. Pitäisköhän laittaa iso mehevä korvausvaade K-raudalle vai Kekkilälle? No joo, mutta kurja homma oli. Nuori poika myyjän roolissa oli ihan kauhuissaan, oli jo hakemassa trukkia jolla veisivät minut läheiseen Diacoriin tai jonnekin. Joo kiitti, mutta ei kiitos sain sanottua. Olishan se ollut näky... pistää ihan hymyksi. Mutta sen verran sisukas olen että ajoin sillä jalalla sitten kotiin ja kivilaatikotkin tulivat mukaan...

Ja taas takaisin torille: Menimme kahvin ja ostosten jälkeen 55:lla Hietsun hautausmaalle ja hoidimme kaikki kolme hautaa siellä. Leikkoruusuja ja tulppaaneja toisen puolen suvun naisille. Sitten vielä Foorumiin ja kutosella kotiin kaupan kautta toki.

Illaksi piti tulla taas vieraat, mutta Hd on megakamalassa vatsataudissa. Toivon hartaasti säästyväni siltä. Oireet viittaavat kovasti ruokamyrkytykseen. Eilen kun tulin kotiin Hd oli laittanut ruuan valmiiksi. Mä en syö lihaa pahemmin, joten en nytkään, riisi ja salaatti sai kelvata minulle. Mutta Hd popsi nautinnolla ja pari - kolme tuntia sen jälkeen alkoi älämölö... yikes.
Päiväni Florencena ovat taas täällä... jee.

Muuta maata

2008-05-08T20:53:00.003+03:00

Jaa, eilinen käynti täällä oli jotenkin helpottava. Oli pakko pukea jotain sanoiksi ja siitä sitten poiki jotain pientä. Tuleeko pienestä suurta, se jää nähtäväksi.

Kiitos hyvistä neuvoista KK.

Tyhjää vai tyhmää täynnä?

2008-05-07T19:10:00.004+03:00

Olen täynnä jotain, ehkä tyhjyyttä. Jokin tekee tuloaan, mutta tuskallisen hitaasti. Olen ilmeisesti liiallisessa painessa, ainakin kroppa yrittää kertoa jotain. Urheilut tökkii, migreenit jylläävät. Olen yrittänyt pysähtyä ja rauhoittua, mutta huonolla tuloksella. Nyt on pakko vähän tehdä töitä todellisen pysähtymisen eteen.

Ei tee mieli kirjoittaa kun kaikki tuntuu keskeneräiseltä ja hallitsemattomalta. Juoksen ja teen kaikkea yhtä aikaa, yritän hirveästi ja en pääse minnekkään. Ihan tyhmää. Mihinkähän olen menossa niin kovin? Mitä tai kenen hyväksyntää haen ja miksi? Inhoan itseäni näiden jo näiden kysymysten edessä, vastauksia en halua kuullakaan....hyi. Olen ihan idiootti.

Ja sitten vielä kirjoitan sen tänne, niin tyhmää.

Arjen pyörteessä

2008-04-27T11:13:00.002+03:00

Voimat on kaikki käytössä, aikaa tai inspiraatiota ei riitä tänne saakka. Palaan palstalle kun työ, opiskelu, urheilu ja lastenkasvatus poolit löytävät tasapainon. Jostain on kai luovuttava tai sitten otettava juustohöylämalli käyttöön.

Jokin myllerrys ja mietintä on menossa päässä ja kirjoittaminen ei silloin kannata. Olisin toisena päivänä toista ja toisena toista. Täytyy ensin päästä jyvälle mikä muutos tässä taas tekee tuloaan.

True Colors

2008-04-12T09:45:00.004+03:00

Ei mitään uutta taistelutantereella, elämä toimii ja säännöt rulettaa. Kyllästyttää jo koko homma, mutta tästä ei noin vaan vetäydytäkään.

Muita kuulumisia on vain työn saralta. Iso tämän kevään homma on tehty, yksi monta kuukautta vellonut ratkaisematon asia on tiukasti käsitelty ja on aika uusille malleille ja ajattelulle. Ihanaa, siitä pidän. Opiskelut etenee omaa rauhallista tahtiaan ja toimii ihanana linkkinä ns. ulkomaailmaan. Pois työn jämähtäneestä ajattelumaailmasta ja kodin rutiinien piiristä. Henkireikä tai jokin ihana madonreikä toiseen ulottuvuuteen, avoimuuteen ja kehitykseen.

Tänään vuorossa taas shoppailua, tällä kertaa lastenvaunuja ystävän babylle. Olen lastenvaunufriikki... Mulla oli aikanaan kuudet erilaiset vaunut lapsilleni... eh :\!

Harrastukset jylläävät taas täysillä, pari tuntia jumppaa, pari tuntia astangaa ja pari juoksu kertaa tälle viikolle. Ihanaa, kunto on tosi hyvä. Ei se talvellakaan huono ollut, mutta juoksu on nostanut sitä. On niin kiva vaan lähteä lenkille just silloin kun on tunnin mentävä reikä arjen aikataulussa. Sykemittariin olen nyt saanut uuden rannekkeen joten eipä tarvitse sitäkään enää teipata ranteeseen. Siirryin myös cd-soittimesta puhelimen soittimeen juostessani, astuin siis nykyaikaan. Mulla on duuni ja hlökoht kännyissä molemmissa soittimet ja niissä ei kyllä ole äänenlaadullisesti kehumista. Täytyy sijoittaa sellaiseen siroon soittimeen jonka saa remmillä kiinni olkavarteen ja painaa vain muutaman kymmennen grammaa. Hd on mega-hienostelija-hifisti ja saa etsiä mulle jonkin hyvän soittimen.

Ja stadiin avataan tänään Louis Vuitton myymälä , en mene, en pidä niistä veskuista. Ovat jotekin niin mauttomia ja varsinkin kuluneita jo. Enkä muutenkaan näe mitään ideaa rikastuttaa brändiä. Laatu ei tietyn rajan jälkeen enää nouse suhteessa hintaan, jos sitä ennenkään aina. Uudet urheilurintsikat, yöpaita ja juoksubyysat täytyis tänään napata mukaan. Kaikista muista on jo tiedossa koko ja malli, mutta byysista ei. Wish me luck!

Kiitäen

2008-04-06T10:40:00.004+03:00

Kulunut viikko on hajanaisina mielikuvina päässäni. Sitä edeltävä viikko on uuvuttavana mielessäni ja sielussani. Tällä viikolla taistelukentällä on saavutettu jo höyryävä neuvottelurauha. Uudet rajalinjat ja muutokset on nyt määritelty ja niitä harjoitellaan kaikkien meidän panoksellamme.

Tällä viikolla Heppahurmos täytti 9 vuotta. Eilen oli sukulais- ja ystäväjuhlat ja tänään on koko luokan tytöt kutsuttu meille juhlimaan. Pinkkiä on siis näkyvillä, syötäväksi ja asenteessa. Lahjaksi Hh sai meiltä timanttikorvakorut ja korvien rei'ityksen. Täällä kirmaa nyt Pikku Nainen, iloinen uudesta muutoksestaan.

Mä en ole kirjoitellut tänne, on ollut pakko keskittyä olennaiseen. Olen keskittynyt olemaan rauhallinen näiden pursuavien nuorten keskellä. Mä saan todella keskittyä ja miettiä, että pystyn olemaan esimerkillinen aikuinen. Helpdesk tekee myös parhaansa ja on ihana tuki.
Olisi niin paljon helpompaa kun pystyisi antamaan itselleen vähän armoa, mutta mä olen niin vaativa ja raadollinen itselleni, täytyy onnistua täysin tai on epäonnistunut. Olisi opeteltava olemaan kiitollinen itselleen edes yrityksestä ja vaikka 90% onnistumisesta.

Työt on hanskassa, eka kvartaalin on takana, vähän kiirettä taas. Tällä viikolla olen käynyt ihanan paljon urheilemassa: 2 jumppaa, astangaa, juoksua. Kävin myös Hulluilla päivillä ostamassa paljon alusvaatteita, vappumekon (koko mekko), paidan, valkoisen englantilaistyyppisen puuvillaisen pitsisomisteisen yöpaidan, Helpdeskille kauluspaidan ja neuleen. Parilapannu piti ostaa, mutta se unohtui. Huomenna menen ostamaan yhdet kengät, ne jäi kummittelemaan tässä kertana eräänä.

Feel Good Factor

2008-03-29T11:35:00.000+02:00

Lapset on saatu ulos ovesta isälleen. Mä aion tänään vain opiseskella 4+ tuntia, katsoa jonkin hyvän elokuvan, pestä 3 ikkunaa ja käydä lenkillä ja kumota viinipullon Hd:n kanssa. Eli löysäilyksi menee.

Tämä viikko on ollut päätä huimaavan kuluttava. Olen etsinyt tietoa lasten eri ikäkausien vaiheista, itkenyt illat ja yrittänyt kasvattaa jämäkästi mutta hellästi. On muuten niiiin vaikeata. Nämä lasten ikäkausipuuskat tulevat usein ihan äkisti, kuin puun takaa sanotaan. Tiistaina se meillä alkoi ja koko viikko on mennyt sitten siihen reagoidessa. Olen ihan loppu.

Heppahurmos on kasvussa ja se heijastuu käytöksessä. Hän on välillä kuin 3-vuotias. Tänä aamuna piti neuvotella 10 min. a) rasvataanko ihoa b) 20 min puetaanko sukkahousuja ja c) 5 min tarvitseeko varpaankynnet leikata ja d) miksi pitää pestä hampaat. Tämän lisäksi tuollaiset parikymmentä minuuttia siitä, voiko tänään syödä salmiakkiauton kun eilen oli karkkipäivä??

Ja tyyli on tämä:

Hh: Äiti, saanko mä syödä tän autonamin?
Ä: Et, eilen oli karkkipäivä.
Hh: Nii, mut ku tää on niin hyvää. Äiti pliis saanko mä syödä vaan tän?
Ä: Et, sait juuri äsken amerikkalaisia pannareita ja söit fluoritabletin siihen päälle. Ei.
Hh: Mut äiti pliis, mikset sä anna?
Ä: Koska mun pitää huolehtia ja vastata tässä vaiheessa sun hampaista. Se on mun tehtävä.
Hh: Sä et rakasta mua. Jos sä rakastaisit, sä antaisit mun syödä tän.
Ä: Ei pidä paikkaansa, mä rakastan sua ja juuri siksi en anna sun syödä sitä. Mä suojelen sun hampaita.
Hh: Ai sä rakastat vaan mun hampaita etkä mua? No suukottele sitten mun hampaita jos kerran ne on niin ihanat.
Ä: Ei kun mä rakastan sua.
Hh: Saanko mä tän namin?
Ä: Ei. Sä et saa sitä namia.
Hh: Rakas Jumala, anna äidin antaa mun syödä tämä nami (kädet ristissä ja anova katse silmissä 5 cm:n päässä mun kasvoista)
Ä: Ei se nyt auta, sä et saa sitä karkkia.
Hh: laittaa karkin papereineen suuhun
Ä: ottaa karkin pois suusta
Hh: Jos mä annan tästä puolet sulle niin saanko sitten syödä tän?
Ä: Et.
Hh: Jos mä otan tästä vain etupään ja sä saat loput?
Ä: Et.
Hh: Jos sä mä vaan nuolasen tästä ja sä saat syödä kokonaan loput?
Ä: Ei. Sä et nyt syö karkkia. Eilen oli karkkipäivä ja sillä hyvä.

Tämä oli keskustelu karkista. Kun tämä käydään sukkahousuista, hampaanpesusta, läksyistä, telkkarin katsomisesta, tietokoneella pelaamisesta ja kaikesta maan ja taivaan välillä, niin mä olen ihan raato loppuillasta. Ihan kuollut. Mussa ei ole enää yhtään hermosäiettä jäljellä ja tuntuu kuin en olisi enää olemassa. Olen antanut kaikkeni. Olo on jotenkin purkautumatonta raivoa täynnä ja samalla aivan voimaton. Ja yksi yö ei auta palautumiseen, aamulla on vieläkin edellisen päivän käsittelyt mielessä ja asettumattomana omaan järkeeni ja samalla pukkaa jo uutta materiaalia sisään. Wow.

Mutta kai tämä on sitä vanhemmuutta ja helppoja ongelmiahan nämä vielä ovat. Tämä kausi iski vaan niin yllättäen ja voimalla, etten vieläkään olen kunnolla jaloillani. Kaikkeen tottuu, eikö niin?
Jahka mä tästä jaloilleni pääsen, olen voittamaton... jep.

Shit, shit, shit, shit, shit

2008-03-26T21:28:00.000+02:00

Ottaa niin perkeleesti päähän. Olen kuin pahainen peikko. Hermot on riekaleina ja luonne kuin vesikauhuisella koiralla. PMS taitaa olla meillä kylässä ja siihen kun lisätään lasten jokin ihmeellinen tappelukausi, niin yhdistelmä on hyvin musta.

Meillä siis mäiskitään, kinastellaan, tapellaan ja huudetaan. Soitetaan mulle töihin sata kertaa ja kannellaan kuka teki mitäkin ja kelle ja millä tavalla. Mä olen jo paperiveitsi kurkulla kun näen että jompikumpi luojanluoma soittaa. Taannoisella Havaijin matkalla ameriikan tohtori määräsi minulle rauhoittavaa lääkettä. For her nerves, kuiskasi Hd:lle ja kirjoitti reseptin. En ole vielä niihin kajonnut, mutta huomenna imeskelen niitä koko päivän jos puhelin alkaa soida samaan tahtiin.

Heppahurmoksella on jokin yhdeksän vuotiaan kriisi. Luin oppaita ja palstoja ja tunnistin tyttäreni sieltä. Maailmantuska ja kaikki tulee pienen päähän ajoittain ja saa olon varsin tuliseksi. Ja äidin olon myös. Voi piru kun voisi häätää tuon ei kutsutun vieraan meiltä ja olla paremmalla tuulella. Mitä enemmän ikää tulee sitä voimakkaammin PaskaMuijaSieltä tulee meille kylään ja mekkaloi miten haluaa... Grrr.

Jumpat ja joogat on tauolla tämän viikon, tiet täynnä lunta joten lenkkeilykään ei onnistu ilman kumisaappaan korkuisia lenkkareita. Ainoaksi lohdutuskeinoiksi jää sitten nuo huomisen lounaspillerit ja suklaa. Nyt ollaan siis ihan tosi äreenä kun shoppailukaan ei innostanut ja onnistunut tänään.... vakavaa, sitä tämä on.

Lohtulauseita tännepäin ystävät, keep it coming!!

Kuvia pääsiäisen ajalta

2008-03-24T09:47:00.000+02:00

Tässä näkymä keittiön ikkunastamme. Alla oleva vanha kukkapöytä on
normaalisti kierrätyskeskuksemme, noihin pitsireunaisiin koreihin
kerätään lasia, muovia ja metallia. Maitotölkit ja muut pakkaukset
ovat roskiskaapin kierrätyslokeroissa. Nyt keskus on kuitenkin viritetty
istutuskeskukseksi. Noin viikko sitten otettu kuva, nyt ruohot ovat jo täydessä vauhdissa.
Nuo alimmaiset kuvat hepoista ja Annalan kartanosta sijoittuvat kuvassa näkyvien talojen
viereen oikealle puolelle. Sanomattakin on selvää, että Heppahurmos on hurmiossa...

Merenlahti
Laulujoutsenet ovat saapuneet!!
Olivat niin upea ja ylväs näky!

Kärttyiset ja vastahakoiset Hh ja Suhina

Äitinsä elkeitä ??

Vanhankaupungin koskella on yksi ravintola (Helsinge) ja ihana onkin.
Tähän ihan kosken kupeeseen on nyt rakenteilla uusi ravintola ja eilisestä Hesarista
huomasin, että ravintoloitsijaa etsitään. Niin kiva terassipaikka mulle ja Hd:lle
kesäksi, jee. Tämä kohta on myös erityisen hyvä lintujen tiirailupaikka. Tässä kohtaa
tiettyinä vuoden aikoina (keväällä ainakin) on sellaisia pieniä lintuja parvissa, jotka tekevät
hienoja syöksyjä kun yrittävät napata kaloja vedestä.

Tässä kävelemme Annalan kartanon mäkeä alas.

Ja Annalan kartanon hepat...iik!

Ja itse Annala. Tuolla kummun takana on hienot hyötykasvipuutarhat
luultavasti kaupungin vuokratontteja. Annalassa pidetään kerran tai pari vuodessa
kasvimyyjäiset ja joulumyyjäiset. Suosittu tapahtuma ja kiva.

Su

2008-03-23T20:28:00.000+02:00

Sairaan potilaan hoitoa ja Heppahurmoksen kuskaamista yökylään. Suhinan kanssa Twisterin peluuta ja piirtämistä. Illan tullen taitaa olla viinilasillisen paikka. Huomenna äidille syömään ja juoksulenkille illasta. Opiskelut jäi vähiin kun suunnitelmat heittivät härän pyllyä.. ou jee.

Lanka La

2008-03-23T20:24:00.000+02:00

Ui jui, ei päästy Haloseen, joten mä kävin pika pikaa vaateostoksilla: legginsit, uusi ihana paita, valkoinen toppi ja ihanat pääsiäisalusvaatteet... iik. Paljon kävelyä päivällä ja illalla tunnin juoksu lenkki merenlahden ympäri. Ihana fiilis sen jälkeen, jee! Sykemittarin ranneke meni rikki joten näppäränä tyttönä teippasin sen ranteeseen kiinni... hyvin toimi.

Pitkä Pe

2008-03-23T20:22:00.000+02:00

Ja niin oli perjantai pitkä. Käytiin kävelylenkillä meren rannassa koko perheen voimalla ja alku oli tuskaa. Toinen lapsi ei jaksanut kävellä ja toinen oli muuten vaan kiukkuinen. Piti uhata munien menetyksellä ennen kuin kävely alkoi maistua jälkipolvelle. Hd:lle en tällaista uhkausta viitsinyt...

To

2008-03-20T09:01:00.000+02:00

Ja niin viikko lipui eteenpäin odottavissa tunnelmissa. Perjantaina olisi vuorossa lasten kanssa ulkoilu ja ennenaikainen munien etsintä. Lauantain koko perhe saisi Halosta päähän, menisivät siis katsastamaan Pekka Halosen näyttelyn Ateneumissa. Sen jälkeen he tepastelisivat iloisina herkullisille leivoskahveille Cafe Engeliin. Sunnuntaina toinen lapsista menisi Amercican Car Show:hun ja toinen Mäkelänrinteeseen uimaan ja riehumaan. Sellaista olisi heidän pääsiäisensä, iloista ja ihanaa.

Torstaina perhe juoksisi kaupassa aamusta iltaan ostamassa jos jotakin ruokaa, lammasta ja muuta pääsiäisruokaa. Illalla he kerääntyisivät sohvalle somaan riviin katsomaan KotKat:ia eli Kotikatua.

Ke

2008-03-19T17:59:00.000+02:00

Ja sitten tuli se päivä joka oli ihan raatamista vaan. Ei taukoa, ei rauhaa, sen kun vaan analyysiä työntää päästään. Selittää eroa ja selittää tuloa, ottaa listaa ja muuttaa toiseen muotoon, tarjoilee kuin mikäkin kone. Ei ole edes ihminen enää, on vaan teollisen vallankumouksen viimeisin jättötuote... Sitten pakkaa kimpsunsa ja kampunsa ja lähtee. Loikkaa uuteen maailmaan, omaan pieneen maailmaan. Siellä sitten pyörittää päätä ja sanoo: on aika jäädä. Eipä siinä sitten muuta, on kohta oven takana jo noita ja luuta!!

Ti

2008-03-18T22:12:00.000+02:00

Ja elämä oli tasaista. Pariskunta pelmusi hitaassa onnessaan, selätti käytännön puuhat ja käpertyivät illalla onnellisina nukkumaan.

Ma

2008-03-17T20:52:00.001+02:00

Ja niin he aloittivat työviikon ja arjen raadannan. He siivosivat, laittoivat ruokaa, kävivät kaupassa ja auttoivat lasta kirjaesitelmän teossa. Sitten he istahtivat sohvalle ja odottivat, että tarina neljästä täydellisestä kotirouvasta alkaisi...

Nits ja sataviiskyt lamppua, osa 2

2008-03-16T11:44:00.000+02:00

Tavastialle menossa aina tulee se sama isku kasvoihin. Mä olen valitettavasti mieletön neitsyt-esteetikko ja se saa aina pienen näpäytyksen Tavastialla. Mutta onneksi Tavastialla kaikki on niin karseeta, että se on jo ok. Koko linja on täydellisen pitävä, jopa rock-tyylikäs. Mutta silti mun herkkä hipiäni saa aina pienet kananlihabileet kun tartun tiskillä lonkeroon, joka on naarmuisessa muovilasissa, hyvin törkyisen näköisessä sellaisessa. Uuuh menee aivoihin saakka ja sitten tulee se selviytyjä minussa esiin. No perkele, olkoon. En mä kyllä tähän kuole, saan korkeintaan vatsataudin tai jotain. No se siitä, tälläkin kertaa selätin tämän hyvin.

Meidän ilta jatkui kivasti ja lennokkaasti jutellen, sanaillen ja aiheesta toiseen pomppien. Tuttuja tupsahti tiskille ja rinki laajeni. Nämä vieraat jotka meille piti tulla kylään launantaina tupsahtivat myös paikalle. Oli hauskaa, asettelimme seuraavalle illalle mega valokuvakiisaa molempien taannoista matkoista. Parat eivät vielä tienneet meidän kohtalostamme..

Mä näin Nitsin eka kertaa ja olin IHAN myyty. Keikalla oli ihan mieletön fiilis, biisit toinen toistaan parempia ja bändin Suomi rakkaus ja tietämysä hivelivät tietysti meitä kaikkia. Cars & Cars biisi oli aivan mieletön ja Hd:n mieleen jäi In Dutch Fields biisi. Miten ihana taas kerran katsoa ja todeta se toisen ihmisen onni siitä, että saa tehdä sitä mitä rakastaa. Miten ihminen kasvaa ja saa moninkertaisen elämänvoiman tehdessään rakastamaansa työtä. Ja tämän kohdalla: se mieletön rentous ja vapaus olla vain oma itsensä, oma yksikkönsä kokemuksen tuomalla rennolla varmuudella. Ihan mieletöntä, kadehdittavaa jopa.

Lopuksi me könyttiin Hd:n kanssa snagarille syömään hodarit ja kylmää maitoa. Sitten taksiin ja newyork-tasoisen töykeän taksikuskin armoille. Kotiovesta sisään, kledjut lattialle hujan hajan, suihkuun ja aaah Hd:n kainaloon nukkumaan. Voiko parempaa enää olla? En usko.

Lisäys: Ai niin, lukekaan Hesarin arvosteluista toisenlainen kanta ja saatte vastauksen myös noihin lamppuihin... hauska juttu.

Nits ja sataviiskyt lamppua, osa 1

2008-03-15T10:23:00.000+02:00

On se kyllä hämmästyttävää miten elämä tuo yllättäen kivaa ja toki yllättäen myös kurjuuksia. Nyt vuorossa siis tuo yllättävä kiva osuus. Se vaan vähän ihmetyttää, että tässä kohtaa en kysele itseltäni, että mitä mä olen tehnyt ansaitakseni tämän ja miten näin voi käydä minulle ja miksi juuri minä... Kun kiva tapahtuu, sitä ei kyseenalaista... funny.

Tapasin ystäväni Ms. Silent Screamerin eilen ja kävimme syömässä. Menimme Rafaelloon (Aleksilla), jotta olisimme saaneet olla siihen aikaan klo 5 ihmisten seurassa. Siellä on aina ihmisiä ja aina vähän elävä fiilis. Mä napsin etanoita ja vaaleeta leipää. Ystäväni selätti jonkin kanan osan ja nautiskeli viipaloituja pottuja basilikalla maustettuna. Mä en syö vaaleeta leipää normaalisti ja nyt on ankea olo masussa. Auts. Hd tarjoili juuri aamiaiseksi pari amerikkalaista Ex-laxia, joten eiköhän tuokin ongelma raukea iltaan mennessä...

"Illastaminen" meni ihan kivoissa merkeissä, olin pikkuisen terävämpi kun oikeasti olen, mutta nyt siihen oli syynsä. Tämä ystävä kestää tiukatkin kysymykset ja niin kestän minäkin. Olemme molemmat hyvin tempperamenttisiä ja välillä sitten kipinöi, välillä nauru raikaa toiseen kerrokseen ja välillä itkemme yhdessä... Ystävyyttä, sitä vaan. Kullan ja okran väreissä, auringonlaskussa ja tuoreissa sitruunoissa.

Rafaellosta suuntaisin sitten Sir Einoon (Etelä-Espalla) ihmeellisen olut-äijäporukan keskelle. Punaviinejä sai valita ihan laajasta kolmen viinin valikoimasta ja valkoviinejä oli yksi... Okei, ei tule mun kantikseksi. Hd ja Mr. Famous Shrink olivat siellä jo hyvässä vauhdissa maailmaan parantamassa ja mun ei tarvinnut muuta kuin auttaa viime metreillä. Mä olin niin railakkaalla fiiliksellä ja meillä oli pitkästä aikaa oikein vapaa olo kaikilla. Sir Einosta sitten hipsittiiin ja hypeltiin Tavastialle, minä kauniisti koroillani tanssahtaen. Pojilla oli liput jo ennestään ja mä sain onneksi vielä ovelta.

Ja vovovovovovwwww, mikä ihana ihana ilta siitä tulikaan. Kivaa, kivaa ja kivaa!! Mä kuullostan omaankin silmään ihan vanhalta kun kuvailen iltaa, mutta kai mä olenkin jo jotenkin vanha... tai en ainakaan ihan nuorin enää. Nyt sitä vaan nauttii itsestään syntyvistä tilanteista täysillä, niitä kun on enää niin harvoin. Työelämä, vanhemmuus ja rutiinit ovat nyt tässä elämän ruuhkavuosissa se juttu, tälle illassa tanssahtelulle onnistunein askelin jää niin vähän tilaa. Eikähän sitä enää haluakaan aina, vain joskus. Tärkeetä on lapset ja että niille tulee partioleirille kaikki mukaan ja että pääsiäisnoita kamat on koottuu, pajunkissat kerätty ja koristelut ja rairuohot ikkunalaudalla itämässä. Se täyttää onnellisen pään ja saa kulmat kostumaan kun katsoo elämänkiertokulkua. Mutta välillä yön pimeydessä jokin tuo katoaa ja toisenlainen neito kohoaa Itämeren huuruista, ottaa elämän alleen ja ratsastaa sillä yön pimeyteen. Voi mitä keittiörunoutta täältä tulee... Naurattaa ihan. Mutta kun mä olen vielä ihan eilisillan upeassa keikkafiiliksessä, so forgive me!

En tiedä miten etenisin tästä illan ihanaan kliimaksiin. Jotkut asiat ovat niin ihmeellisiä tai hetkeessä eläviä, että niistä kertominen ei onnistu, mitkään sanat eivät kuvaa oikein juuri sitä tunnetilaa jossa oli tuolla hetkellä. Ja tuntuu kuin sanat pilaantuisivat ulos tullessaan, pettäisivät näppärän naputtajansa.

Menossa moneen

2008-03-14T15:21:00.000+02:00

Jaaha, viikonloppu on täällä taas, tervetuloa!!! Nyt onkin jokaiselle päivälle ohjelmaa ihan liian kanssa.

Tänään menen syömään ja viinilasilliselle ystäväni kanssa. Sen jälkeen ehkä Tavastialle Helpdeskin ja hänen ystävänsä Mr. Shrinkin seuraksi. Saa nähdä jaksanko, mutta aina voi yrittää. Tavastialla esityy tänään armon päivänä ja vuonna Nits.

Huomenna meille tulee illalla vieraita. Meidän 2. Arabianrannan asuntomme ostajat. Olemme yhteyksissä vaikkemme olleet siis ystäviä tai edes tunteneet toisiamme ennen asuntomme myyntiä. Ajattelin loihtia jonkin uuden ihanan salaatin, ohjekin taitaa olla tuolla kyökissä jossakin... yikes. Ja viiniäkin tietty tarjoillaan...hupsis.

Sunnuntai onkin sitten taas opiskelua ja illalla pikkuveljelle syömään. Kivaa tiedossa siis!

Helpdesk unohti meidän lounastreffimme tänään ja mä olen marttyyrinä... Täytyy varmaankin ostaa jokin ihana vaate tai jokin lohdukkeeksi. Eihän tätä hylätyn vaimon roolia muuten jaksa kantaa...

Illan tullen

2008-03-12T21:00:00.001+02:00

Aamun painajaisten muistot ovat jo tasaantuneet ja elimistökin alkaa jo olla normaalitilassa. Koko päivä meni EU-kurssilla ja kotiinpaluu oli suloinen. Ihana päästä omien rakkaidensa luokse ja turvalliseen maailmaan.

Äitini on meillä yökylässä tänään ja lapset ovat ihan vauhkoina. Äiti panee parastaan ja maailma on täynnä naurua, lapsille.

You'll never catch me so f*** off !!

2008-03-12T06:23:00.000+02:00

Vatsaa kiertävä tuska velloo sisälläni, sisuskalut heittävät kärrynpyörää ja kädet tärisevät. Koko maailma on pelottava, vanha paha juoksee kintereillä, kiertyy selkärangan ympärille. Tuska kiertää päätä ja tarttuu tutulla kädellä, ahdistaa. Henki ei kulje ja huudan tuuleen ja ihan turhaan. Sattuu ja teen kuolemaa. Pilvet kiitävät pikakelauksella taivaalla vaaleansineä vasten ja elämä valuu viemäriin. Nousen ajatuksiini, olen tuulesssa turvassa.

Mutta sä senkin paska, mä olen jo voittanut sut sataan ja tuhanteen kertaan. En aio antautua nyt, sä et enää yletä. Sä voit yrittää, mutta et koskaan enää onnistu.

---

Heti herätessä ke aamuna klo 6 pahojen tuttujen unien ja muistojen takaa. Kokemuksesta tiedän, että kädet tärisevät koko päivän, olo on pieni ja ruoka ei meinaa pysyä sisällä. Siihen ei auta biisit tai megamageet tsengat. Mutta mä tiedän, että mä selviän siitä kuitenkin, kädet täristen...

Otan ystäväni apuun...

DAMIEN RICE
"Rootless Tree"

What I want from you is empty your head
They say be true, don't stay in your bed
We do what we need to be free
And it leans on me like a rootless tree
What I want from us is empty our minds
We fake the thoughts, and fracture the times
We go blind when we've needed to see
And this leans on me, like a rootless...
Fuck you, fuck you, fuck you
And all we've been through
I said leave it, leave it, leave it
There's nothing in you
And did you hate me, hate me, hate me, hate me so good
That you just let me out, let me out, let me out
Of this hell when you're around
Let me out, let me out, let me out
Hell when you're around
Let me out, let me out, let me out
What I want from thisIs learn to let go
No not of you
Of all that's been told
Killers re-invent and believe
And this leans on me, like a rootless...
Fuck you, fuck you, fuck you
And all we've been throughI said leave it, leave it, leave it
There's nothing in you
And did you hate me, hate me, hate me, hate me so good
That you just let me out, let me out, let me out
Of this hell when you're around
Let me out, let me out, let me out
Of this hell when you're around
Let me out, let me out, let me outHell when you're around
Let me out, let me out, let me outHell when you're around
Let me out, let me out, let me out, let me out
Let me out, let me out, let me out, let me out
Let me out, let me out, let me out
Fuck you, fuck you, love you
And all we've been through
I said leave it, leave it, leave it
It's nothing in you
And did you hate me, hate me, hate me, hate me so good
That you just let me out, let me out, let me out, let me out
Let me out, let me out, let me out, let me out
Let me out, let me out, let me out, let me out
Let me out, let me out, let me out
Let me out, let me out, let me out
Hell when you're around
Let me out, let me out, let me out
Hell when you're around
Let me out, let me out, let me out
Hell when you're around

Megamagee korkokanta

2008-03-09T16:14:00.000+02:00

Uudet tummansiniset pillit

Kultaiset pökät, kultaisuus ei
tule esiin kuvassa

Puhuttelevat saappaat

Taas on muutama päivä hurahtanut ja paljon on vettä virrannut sillan alta. Perjantai meni töissä kiireisissä merkeissä, mutta pistin suuren vaihteen päälle ja selvisin kaikesta kunnialla. Sain tehtyä kaiken mitä olin suunnitellutkin, ihana fiilis. Perjantai-ilta meni pienoisessa väsymyksessä, mutta kivalla mielellä. Oma perusolo parenee vaan koko ajan ja sitä myötä mieli on parempi.

Lauantai olikin sitten naistenpäivä ja aamu alkoi amerikkalaisilla pannukakuilla. Helpdesk paistoi niitä meille aimoisen kasan. Lapset menivät poikkeuksellisesti isälleen ja palasivat jo tänään. Me lähdettiin Helpdeskin kanssa stadiin hurvittelemaan pitkästä aikaa. Mentiin ensin kantikseen Stockkan yläkerran baariin kumoamaan yhdet skumpat ja sitten ostoksille. Mä olen parantumaton. Ostin taas kengät, ruudulliset korkeakantaiset saappaat, iik niin ihanat! Näin ne ensimmäistä kertaa jo ennen joulua kun metsästin sitä iltapukua. Sitten kävin jutustelemassa niille pariin otteeseen tässä välillä.. Hintaa niillä oli pari sataa, mutta eilen kuin taivaan merkistä ne oli alennettu ja hyllyssä oli juuri yksi pari kokoa 38!!! Sen selvempää merkkiä ei voi olla! Ja mikä parasta niiden hinta oli enää 90 e. Huonostihan siinä kävi, itsekuri näissä asioissa ei ole kovinkaan pitävä. Aktiivikäytössä olevia saappaita on jo viidet ennestään ja tässä nyt sitten vielä yhdet. Huoh.

Muutakin tarttui mukaan. Ostin nahkatakin, sellaisen trenssimallisen mustan. En ostanut sitä trenssiä jota olin luettelosta tiiraillut. Tämä on niin ihana ja magee, kääk! Tarina jatkuu: ostin uudet tummat pillifarkut ja megamageet kullaväriset cargo-housut. Ne on ihan ässät sen uuden niukkalinjaisen nahkatakin kanssa ja korkeiden mustien saappaiden kanssa. Housut pitää silloin kiinnittää polven kohdalle. Uudet pillit ovat myös ihanan istuvat. Edelliset oli jääneet jo isoiksi. Sairastuminen matkalla tuntuu housuissa kovin, kaikki roikkuu ja löpöttää.

Siinähän sitä oli taas ostoksia, mitään ihmeitä ei pitänyt kyllä ostaa. Piti hakea saippuaa ja sukkahousuja... Mutta hyvä näin, yleensä kun lähden jotain etsimällä etsimään, mitään ei löydykään!! Meillä oli muutoikin kivaa ja railakasta yhdessä kaupungilla.

Tämä päivä on mennyt opiskellessa. Opiskeluinto on palannut, thank God!!! Nyt sitten vielä ulkoilemaan meren rantaan ja lintuja katselemaan. Yritän saada pikkuiset mukaan, mutta voi olla kehno menestys... Tietokonepelit selättävät linnut mennen tullen!

Touhukas torstai

2008-03-06T19:22:00.000+02:00

Töissä meni tänään kuuteen saakka. Toinen kollega on lomalla ja toinen satutti itsensä tänä työmatkalla liukastuessaan. Piti sitten vähän kiirusta minulla tänään. Se piristi kummasti, piti laittaa tuulemaan ja venyä moneen. Siipien levittely olikin tarpeen minulle näin kyyhötysajan jälkeen.

Me vietämme rauhaisaa koti-iltaa. Lapset olivat jo pyjamakseissa kun tulin kotiin ja katsovat hypnoottisesti Disney Channelia ja Hannah Montanaa. Minäkin noudatin jengipukeutumista ja laitoin ruutupökät ja valkoisen topin päälle jo töistä tultuani. Pyjamapartythan meillä täällä on, hihii!

Enää huominen päivä ja sitten olisi viikonloppu. Lauantaina menen sitten katsastamaan sen takin josta olen hohkannut tämän viikon. Sunnuntaina menemme kyläilemään pikkuveljen luokse. Olisiko niin, että olen nähnyt bron viimeksi jouluna? Saattaapi olla, miten ihmeessä niin on päässyt käymään? Yleensähän me nähdään suhteellisen tiuhaan tahtiin.

Mä olen tällä viikolla kunnostautunut ystävien tapaamissaralla. Olen sopinut tapaamisia kolmen kanssa, viimeisin vasta huhtikuun lopulla. Aikataulut eivät sovi yhteen sitä ennen, ihan hassua. Hd:n ja minun hääpäiväkin lähestyy ja sitten mennään taas herkuttelemaan yhdessä. Pitäisikö nyt varata pöytä ajoissa... Lahjoja ei nyt ostella, se on jo sovittu. Hd kyllä osti minulle matkalta niin kauniin ja ihanan lahjan jo etukäteen. Mokomakin hemmottelija...!

Mä en kestä

2008-03-04T21:13:00.000+02:00

Mä en kestä kakkuhuumoria. Hd katsoon tellystä jotain ihan ääliöleffaa ja nauraa ja tyrskyy itsekseen viinilasiin. Mulla menee hermot sellaisten leffojen kanssa, mä saan sätkyn. Oli ihan pakko paeta makuuhuoneseen blogittamaan. Lapset on jo nukkumassa ja ilta alkaa olla pulkassa. Tänään on kärvistelty duunissa, käyty kaupassa ja saunottu. Syöty yhteinen ihana iltapala ja kikatettu ihmiskarikatyyreille.

Suhina on edelleen kipeä ja aamulla kävimme lääkärissä. Yritin jo eilisiltaa, mutta en saanut mistään aikaa. Nyt on sitten lääkkeet ja pikkumies hyvässä hoidossa. Mun piti mennä tänään koetestaamaan sitä trenssitakkia, mutta en sitten päässytkään. Heppahurmos haluaa huomiseksi lempiruokaansa joten oli marssittava ruokakauppaan aineksia ostamaan. Homejuustokinkkupastaa tarjoillaan meillä huomenna ja mä taidan sitten syödä vaikka muroja tai jotain. Siihen pastaan tulee kermaa, Aurajuustoa ja saunapalvikinkkua joten on melkoinen möykkyruoka tiedossa siis. Se on ihan ok makuista, mutta ei käy mulle, tulee huono olo. Se vaan on liian tönkköä ja kaikkein tönköin meillä tarjottavista ruuista yleensäkin. Mun täytyy joko A) heivata Hd ja iskeä joku italiaano itselleni B) antaa Heppahurmoksen iskeä itselleen italiaano tai C) jättää koko juttu äitini huoleksi... Heppahurmos rakastaa pastaruokia, siksi siis näitä skenaarioita tässä luettelen.

Tänään meillä oli Hd:n kanssa samanaikaisesti jokin missä on kaikki kiva elämässä -puutostila. Se oli hassua, molemmista tuntui ihan samalta ja täydennettiin toistemme lauseita kun kaksi vanhaa varista. No, ihan kivasti päästiin niistä fiiliksistä kun suunniteltiin muutama vuosi eteenpäin ja mietittiin mitä kaikkea kivaa saadaan tehtyä sitten kun ja sitten kun. Toki me eletään tässä välissäkin, mutta meillä on meneillään hermoja kysyvä projekti tässä samalla.

No, tässähän sitä jo kuulumisia kerrakseen. Huomenna kiskaisen itseni astangajoogaan aamusta. Teen ihan vain pikkuisen ja hyvin kevyesti. Vähän kyllä pelottaa, mutta joskushan se on aloitettava. Etten vaan aloittaisi liian aikaisin? No, senhän näkee heti parin aurinkotervehdyksen jälkeen...

Töistä vielä sen verran todettakoon, että voi pojat sentään miten hermoja kysyvää aikaa. Saan käyttää kaikki diplomatiataitoni, että selviän päivästä toiseen ilman räjähdystä. Viime viikolla palaverissa melkein söin nahkaisen kalenterini etten olisi antanut tulla täyslaidallista. Ei ollut kovin maukas kalenteri... rutikuiva. Jos sama jatkuu vielä kuukausia, täytyy varmaankin etsiä uusia töitä. Nyt olen sinnitellyt tasan puoli vuotta ja käyttäytynyt hyvin ja yrittänyt olla maltillinen ja ajatellut, että tämä on vain uusi vaihe ja uudenlainen ihminen. On kai melkoisen typerää hakata päätään seinään toistuvasti? Olen yrittänyt muuttaa itseäni, ajatella uudella tavalla ja skannata toimintatapojani ja kommunikaatiotaitojani. Siitä huolimatta toivottua tulosta ei synny. Pitäsikö siis muuttaa tavoitetta, tyytyä vähempään ja olla onnellinen kunhan tulee joten kuten kommunikoitua ja hommat hoidettua? En tiedä, aika näyttää. Hd sanoi taas viisaasti, jonakin päivänä tiedät selkeästi mitä sun pitää tehdä. Se vain kypsyy sinussa. I hope so.

Uusi viikko, uusi mahdollisuus

2008-03-03T07:12:00.000+02:00

On aikainen maanantai aamu. Mä kuuntelen Damien Riceä ja yritän luoda kivan fiiliksen. Menen tänään taas lääkäriin tarkistuttamaan keuhkot ja veriarvot, joten toivotaan parasta mahdollista tulosta siltä saralta. Lapset eivät ole kotona ja Hd on aamuvirkkuna jo lähtenyt duuniin.

Olo alkaa olla jo vähän jäsentyneempi, saan vähän elämänsyrjästä kiinni ja rutiinit alkavat rullata. Niissä on oma turvallisuutensa epävarmoina aikoina. Sitä kautta pääsee taas rattaille ja ratsaille ja sitä kautta ohjaksiin kiinni.

Näin unta kengistä, ihanista oliviinvihreistä kiiltäväpintaisista korkokengistä. Ostin ne ja uudet pillifarkut ja oloni oli megamagee. Ja sitten heräsin, plääh. Ei ole niitä kenkiä ja en tiedä löytyykö sellaisia mistään. No, mukavasti ne kuitenkin saivat ajatukset elämän pieniin iloihin. Löysin Stockan luettelosta kivan trenssitakin ja hintakin oli vain n. 50 e. Mulla on takkeja paljon ja trenssikin löytyy, viime keväänä ostettu, mutta se on vaaleanbeige ja polvipituinen. Tämä trenssi olisi tietysti musta ja lyhyt, suunnilleen peffan päälle ja se sopisi tosi kivasti mun pillifarkkujen tms. juttujen kanssa. Autoilevana se olisi myös kätevä, ei helmat likaantuisi kun könyän ahtaassa autohallissamme autoon. Meidän talon alle on rakennettu autohalli, jossa on mini-minikokoiset paikat. Hyvää siinä on, että pääsee suoraan hallista hissillä kotiovelle, ei tartte kantaa kauppakasseja tms. hankalasti ja onhan se aamulla kiva mennä suoraan halliin ja sieltä suoraan kuivana töihin... Olen laiskimus-kakkiainen, tiedän sen. Ratikka ja bussit menevät oven edestä ja mä käytän autoa vaikka matka töihin on vain 3-4 minuuttia autolla. Mutta mulla on syyni toistaiseksi ja kohtahan mä taas menen fillarilla kun kelit sallii. Parannan tapani ihan pian, ihan pian.

Pitäisi kehiä jotain kivaa päälle pantavaa. Ihmeellinen huomio muuten tässä taudissa: tukka on suoristunut!! Hä? Mitä ihmettä? Järkyttyikö sekin tästä vai mitä on käynyt? Mä epäilen sitä megavahvaa antibioottia tai jotain muuta fysiologista hommaa. Nyt tukka palautuu vähitellen taas käkkäräksi, mutta oli melkein viikon ihan suora ja löysä. Oli siinä ihmettä takkutukkaan tottuneelle söheröpäälle.

No, mä lähden nyt retkelle vaatehuoneeseeni. Mä olen rottamaisesti valloittanut vaatteillani ja kengilläni koko meidän perheen yhteisen vaatehuoneen...

Huonoja kuvia matkalta

2008-03-01T11:22:00.000+02:00

Minä lähikuvassa

Delfiinien kanssa pääsi uimaan ja temppuilemaan

jos pulitti 250 $ per nenä. Me ei siis päästy,

en tosin tiedä olisko mun arkajalkani edes

uskaltaneet tulla...

Yhden kerran jaksoin raahautua aamukävelylle
niemenkärkeen

Aamupalan jälkeen sopii jo torkahtaakin,

lomalla kun ollaan..

Uimassa ensimmäistä kertaa, todella kylmää vettä..

Hotelllialueen hoidettua pihaa

Omia jalkoja ei siis tarvittu,
näillä pääsi talosta toiseen

Jos tämä ei olisi kuvana en uskoisi,
että omat arkajalkani laskivat tästä

Niinpä niin, sama juttu tämän kuvan kanssa

Aamupalalla amerikkalaisittain

Meidän Palace Towerin aulasta

Ja samasta paikasta tämäkin

Näköala parvekkeelta

Aikainen lintu madon nappaa..

2008-03-01T07:29:00.000+02:00

Jaa, no eipä ole vielä osunut kohdalle. Aikaeron vuoksi herään joka aamu kahden aikaan, tänäänkin puoli kolmelta aamulla. En jaksanut ottaa mitään apulääkettä ja nousin ylös. Luin Hesarin, Tietoviikon, Kuukausiliitteen, Stockan mainosluottelon, Nyt-liitteen ja kymmenen sivua tenttikirjaa. Hd on nyt herännyt (7.15) ja me köhnystellään sängyssä. Se lukee lehteä ja mä odottelen mun ensimmäistä kahvikupillistani. Aamupalat on jo syöty, maistui pikkuisen vaihteeksi. Tänään päättyy kahden viikon kuurini ja toivottavasti ruokahalukin palaa sen myötä. Joka naisen unelmahan lienee, että jonain päivänä ruoka ja kaikki hyvä ei maistuisi ja laihtuminen olisi helppoa. Mun kohdalla tuo yhtälö ei toimi. Jos en syö, tulee migreeni ja sitten on kaikki sekaisin. Ei kivaa.

Haluaisin tänään mennä lasten koulupäivään tutustumaan, mutta en uskalla. Mr. Big menee ja jotenkin tässä tilassa en kestä lainkaan hänen vihaansa ja sanojaan. Voisin purskahtaa itkuun ensimmäsestä tiuskaisusta ja se ei olisi lapsille millään tavalla mielekästä. Ja muutenkin lapsille voisi tulla ristiriitaisia tunteita ja he aisitisivat sen jännityksen ilmassa. Menen sitten ensi vuoden vanhempainpäivänä jos osuu minun viikonlopulleni. Lapsilla on koulupäivä siis tänään, tekevät helatorstain jälkeisen perjantain sisään jo nyt.

Toinen avoin vaihtoehto on lähteä kaupungille kahvilaan Helpdeskin kanssa maailmaa parantamaan, mutta kun hän on vielä vähän kipeä. Nenä vuotaa koko ajan ja aivastukset raikaavat ilmassa. Hd on muuten maailman paras sairastaja. Se osaa ottaa koko hommasta kaiken ilon irti. Mä olen ihan kateellinen sille. Tässä tyypillinen kuvaus esim. Hd:n flunssasta:

Ai jai, taitaa tulla flunssa, kurkussa tuntuu kipeeltä, JEEE!! Sitten kun tauti pukkaa, hän asettautuu sohvalle, laittaa pyjamaksit päälle ja sairastamisvillapaidan siihen päälle. Seuraavaksi on talouspaperin asetteluoperaatio. Sellaista kuviollista iloluontoista tungettaan molempiin sieraimiin tupoiksi ja sitten sohvalle. Kaikki kaukosäätimet masun päälle ja sitten vaan tallennettuja leffoja katsomaan. Siellä se kipottaa pallonmuotoisessa vihreässä villapaidassa, tukka kuin Tintillä ja värilliset talouspaperitukot nokassa. On siinä näky!! Sitten kun mä tuun töistä kotiin se tulee ovelle vastaan halimaan ja nuuskuttelemaan. Sitä se rakkaus välillä on, sellaista kotoisempaa.

No nyt tuli tuo ensimmäinen kahvikupponenkin tuohon. Meillä on jostain syystä niin, että Hd keittää kahvit ja välillä mulle puuroa. Se osaa ne niin hyvin. Mä teen 80% ruuista viikolla ja viikonloppuna tehdään vähän vaihdellen ja kiireestä riippuen. Ja Hd on muutenkin sellainen hemmottelija. Eräs entinen ystäväni sanoi, että Hd hemmottelee mut pilalle. En tiedä, mutta hemmottelua saan kyllä paljon ja huomiota ihan niin paljon kuin tarvitsen. Yölläkin kun itketti, Hd heräsi ja sairaana jutteli mun kanssa puoli tuntia ei mistään akuutista asiasta. Kuunteli ja neuvoi ja otti sitten syliin. Sellainen se on se mun talouspaperi-ihmeeni, ihana.

Ihmeen imeläksi meni tämä postaus, onkohan valo ja voima taas palaamassa minuun??

Missähän se toinen kuppi viipyy? Onko täällä palveluntaso laskenut... aijai.

Hampaat irvessä

2008-02-28T18:36:00.000+02:00

Että osaa olla pottumainen fiilis. Olen jo vähän parempi, mutta en laikaan kunnossa. Kaikki potuttaa, mikään ei tunnu kivalta ja kaikki tuntuu harmaalta. Ruokahalu on kateissa ja unirytmikin ihan päin peetä. Olen kurja, kiukkuinen ja ritisevä. En tykkää itsestäni tällaisena.

Menin tänään töihin ihan vain pääni vuoksi. Se teki pikkuisen hyvää, mutta nyt illasta asiat taas kuristavat päätä. Pitäisi tehdä yksi iso päätös ja en tykkää siitä tuloksesta johon olen päätymässä. Olen antamassa periksi, en usko itseeni ja onnistumiseeni. Ja sekös vielä lisää itseinhoa. Niin tylsää ja ällöttävää.

Luulisi, että olisin iloinen kun pääsin kotiin ehjänä ja jäin ihan eloonkin, mutta ei. Nyt sitten pitää olla tällainen fiilis ja kaikki ilo ja mielihyvä pois elämästä. Inhottaa oikein tämä valittaminen, se ei auta yhtään mitään.

Sanotaan, että kaikki on asenteesta kiinni. Niinpä niin, mä yritän hampaat irvessä miettiä positiivisia asioita jne, mutta koville ottaa. Paskat asenteesta, painukoon helvettiin mun puolesta... Mä olen nyt mörökölli ja sillä hyvä.

Ameriikan tohtoria ikävä

2008-02-25T11:32:00.000+02:00

Voi pojat, mulla on ikävä ameriikan tohtoria. Olin tänään Medivireessä tai Suomen terveystalossa nykyään työterveyshuollossa ja uh. Vastaanotto ja lääkärin taidot olivat jostain todella vuosien takaa.

Vuoropuhelu:

Doc: Ja minkäslaista vaivaa, niisk?

Selitän asiallisesti tapahtumien kulun.

Doc: Ai jaa, että keuhkokuumetta. No, onkos ollut
kuumetta? Ja milloin alkoi ja mitä muita oireita?

Hä? Juurihan mä kerroin kaikki, levitin dokumentit
ja pillerit pöytään!!!

Doc: Ai että eilen nousi uudelleen kuume? No, siihen pitää
ottaa sitten kuumelääkettä, sellaista joka alentaa kuumetta...

Minä luovutan... nopeammin opiskelisin itse lääkäriksi kun
saan hoitoa tältä Mrs. Missing Aivolohkolta.

Lopulta saan tuiki tärkeän ja uniikin neuvon: pitäisi sitten juoda ja
yrittää syödä !

VOI PYHÄ JYSKE, älä ihmeessä, ihanko totta??!!

Ja Mrs. Missing Aivolohko jatkaa: vaikka ihan jäätelöä jos
muu ei maistu niin se ainakin!!

Tässä vaiheessa olin jo puoliksi käytävällä, hakkasin päätäni seinään...

Lisäys: Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen, että meillä on hyvä terveydenhuolto täällä Suomessa. Mä paljon sairaana ja sairaalassa olleena olen vain yliallerginen kaikelle...

Hengissä

2008-02-24T19:38:00.000+02:00

Hip hei, olen kotona. Tästä alkaa matkakertomus:
Menin hotellihuoneeseen, makasin siellä seitsemän päivää enkä noussut ylös taivaisiin. Thank God!

No joo vitsailut sikseen. Sairastuin heti perille päästyämme (3 päivää ottaa matka) kovaan keuhkokuumeeseen. Luulin, että nyt tuli noutaja, mutta täällä mä vielä keikun. Huomenna pääsen kotimaan tohtoria tapaamaan ja katsotaan jatkoa sitten. Olen siis vielä kahden antibiootttikuurin jälkeekin ihan raato ja hengittäminen sattuu.

Helpdeskin on ihan raato kun on uittanut lapsia pari kertaa päivässä, hommannut lääkäriä kolme kertaa luokseni, tilannut lääkkeitä lääkäristä, juossut hakemessa juomaa ja hommannut jatkuvasti ruokaa, ostanut kasoittain leluja järkyttyneille lapsille ja huolehtinut ettei vaimo kupsahda... Hd rakastaa matkustamista ja tämän kevään loma meni ihan kiville, pettymys on suuri ja arki edessä. Ei niin ihanaa hänelle, mutta ainakin on vaimo vielä tallessa. Syksyllä sitten on Rooman reissu, se lohduttakoon häntä ensi hätään ja sitten ah koittaa HD:n megamatka: jossakin business-tai ykkösluokassa Australiaan ja johonkin Cookin saarille tai jotain...

Heppahurmos yrjöili monella lennolla, Suhina tarvitsi astmalääkettään ja verta tuli nenästä. Matkalaukku hajosi, yksi laukku on kateissa ja kameran linssi meni rikki. Mitäs muuta? Niin Suhinan odottamat Ford Mustang ajalut jäi yhteen kertaan. Ei päästy tulivuorelle (valuttaa sulaa laavaa koko ajan), ei päästy valasristeilylle, ei delfiinien kanssa uimaan, ei kahvitiloille, ei kauniiseen Big Islandin pohjoiskärkeen jossa voi vielä nähdä alkuperäisempää Havaijia ja pieniä jäänteitä plantation societystä jne, ei päästy ajamaan Saddle Roadia, ei USA:n eteläisimpään kärkeen seisomaan. Nuo viimeksi maininut ovat sitä parasta Havaijia minun mielestäni. Sitä jossa on vielä jotain aitoa. Muutoin rannathan on sellaista mega-pintaliito-tehtyä puutarhaa ja hienoja hotelleja. Ihan jees sekin, mutta Havaijin hohto on minun mielestäni alkuperäisasukkien historiassa ja tavoissa.

Asuimme Hilton Waikoloa Villagessa. Se on megahotellli omalla monoraililla ja veneillä varustettuna. Ei siis tarvitse kävellä (Herranjestas sentään, kävellä!!) paikasta toiseen vaan voi mennä kanavaveneillä ja monorail-junalla. Kiva paikka lapsille tämän pintahomman vuoksi, mutta mun suosikkini Big Islandin hotelleista on edelleen Fairmont Orchid. Se oli kaunis ja rauhallinen, toisena tulee Hapuna Beach Prince Hotel.

Kuvia matkasta tulee jonkin verran esille, kamera meni siis rikki. Yleensä koneella on 300+ kuvaa, mutta nyt ehkä 20!! Voitte kuvitella tähän kaikki kirosanat mitkä keksitte: Feel free to go nuts!!!!

No huomenna lääkäriin, rontgeniin ja sairaslomalle.

Over the rainbow

2008-02-12T00:11:00.000+02:00

Valtamerten äärellä minulla on tapana kirjoittaa rakkaittein ihmisten nimi rantahiekkaan ja näin toivoa heille jotain oikein hyvää. Siten he tulevat osaksi jotain suurta ja kulkevat ympäri maailman suurissa vesissä, elämän alkulähteessä. Odottakaa jotain hyvää A-R ja Anne.

10 + 5 = Biisikymppi

2008-02-09T00:10:00.000+02:00

1. Cyndi Lauper: Sally's pigeons

2. Suzanne Vega: Luka

3. Kiss: Beth

4. John Lennon: Imagine

5. Elvis: Always on my mind

6. Aknestik: Kaunis kuin kevätpäivä

7. Madonna: Little Star

8. Eels: Beautiful Freak

9. Nat King Cole: Nature Boy

10. Michael Jackson: Earth Song

11. Robbie Williams: Road to Mandalay

12. Eva Dahlgren: Vem tänder stjärnorna?

13. Se: Varjot

14. Maija Vilkkumaa: Katu

15. Damien Rice: Amie

Damien ja minä

2008-02-08T23:44:00.000+02:00

Illan pimeys kerääntyy syliini. Sävelet keikkuvat mielen perukoilla. Olen yhtä musiikin kanssa. Hitaat lyönnit tallaavat polkua sielun hylättyihin ja kaivattuihin kaihomieliin.

Elämä on niin kummallista, kaikki kuitenkin kerääntyy yhteen. Sen minkä jätit juuri taaksesi kiihkossa näyttääkin uudet kasvonsa ja hyvyytensä. Kaikissa meissä on hyvää ja motiivimme yleensä ovat hyvin selitettävissä jollakin sitä ihmistä koskettaneella asialla. Hyvyys hänen teoissaan paljastuu sinulle vasta vuosien päästä. Ja kuin ohi mennen ymmärrät häntä ja tajuat rakkauden eri muodot.

Pääasiassa elämme yksin, hiljaa korjaten mennyttä ja vannoen parempaa. Tuli palaa kuluneesti jo sielussamme vannoessamme periaatteemme nimeen. Mitä periaate lopulta maksaa ja lämmitääkö se tavoitteemme saavutettuamme.

Nöyryys. Se tulee kun sen aika on. Sitä inhotaan, se on alhaista ja paskaa. Se kuitenkin tulee mieleemme kysymättä, muuttaa peilikuvaa ja mitätöi tunnetta ja paloa.

Rakkaus, se rulettaa. Ei kannata muuta kuin rakastaa, sitä kaikkein paskintakin.

I love you.

L-O-M-A

2008-02-07T17:44:00.000+02:00

Jeeee! Loma alkoi nyt! Ihanaa!

Olen raatanut kuin pieni orja koko syksyn ja tämä hetki on vapauden hetki. Kaksi ja puoli viikkoa vapautta ja omaa aikaa perheen kanssa! Aah, ihanaa vielä toisenkin kerran.

Huomenna olisi luentoja 8-16, mutta se on lasten leikkiä töihin verrattuna. Uuden oppiminen on ihanaa. Koululla vallitsee aina niin ihanan positiivinen fiilis, nuoret sen kai tekee. Käyn luennoilla joissa on myös vanhempia, mutta hekin taitavat olla kaltaisiani, innokkaita oppimaan ja ajattelemaan.

Launtaina menen Heppahuormoksen kanssa katsomaan taas Apassionata -showta. Se on taivas heppainnokkaalle ja Heppahurmoksen paras ystäväkin tulee mukaan. Viime viikonloppuna kiddokset olivat katsomassa Disney on Ice -showta mummin kanssa ja pitivät näkemästään. Ihmeellistä, että kohta 11-vuotias Suhinakin piti siitä vielä.

Launtaina pitää myös viedä Suhina vielä lääkäriin, jotta saamme matkalle mukaan uudet lääkkeet. Onneksi Mr. Big (ex) on luvannut viedä hänet. Ihmeiden aika ei olekaan ohi...
Suhinan astma on voinut vuosikaudet hyvin ja pysynyt poissa, mutta nyt parilla liikuntatunnilla on tullut hengitysblokki ja kurja olo. No, onneksi se on helposti hoidettavissa.

Minä olen täysin tavoille vastaisesti ollut hyvin maltillinen matkaanvalmistautuja. Yleensä käyn paljon ostoksilla ennen matkaa, mutta nyt olen tullut ekoihmiseksi ja päättänyt olla ostamatta vaatteita ja kenkiä... Tämä ei voi kestää kauan ja mihin talouskin menee jos kaikki ajattelet yhtä jalosti kuin minä. Sanoo hän, joka lähtee lentämään 8 lentoa, siitähän sitä saastetta ei tule lainkaan, eihän?? No joo, leikki sikseen vaikka puolitotuuttakin on sopassa mukana.

Mielenkiinnolla olen revitellyt aivojani ja pohtinut erilaisia näkökantoja tälläkin viikolla puhuttaneella Stora Enso Kemijärvellä -casella. On mielenkiintoista pohtia asiaa monelta kannalta ja sitten lukea lehtiä ja huomata samoja ideoita ja asioita pyöritteltävän sielläkin. On myös jännä miten yksisilmäisesti osa ihmisistä voi ajatella. Olen aina vähän kadehtinut ihmisiä jotka antavat itselleen luvan katsoa vain omalta kantiltaan. Miten heillä on pokkaa siihen?

Paluu palstalle

2008-02-05T18:04:00.000+02:00

Pari viikkoa on vierähtänyt (ainakin) edellisestä postauksesta. Niin, ensimmäinen meni Heppahurmosta parannellessa ja lisätutkimuksissa. Seuraava viikko meni vähän mietiskellessä ja kelatessa ja tietysti töissä ja luennoilla. On ollut vähän vaikeata palata palstalle, en tiedä miksi.
No, täällä kuitenkin nyt ja parilla rivillä kuulumisia ilmoittelemassa.

Matkakin on edessä ihan pian. Olen jo kaseerannut vähän vaatteita ja lajitellut mukaan otettavia kenkiä. Siinähän sitä on sitä ongelmaa kenkäihmiselle kun kaikkiin asuihin ei voi raahata sopivan värisiä ja mallisia kenkiä. Ja nyt kun lapsetkin tulevat mukaan ja matkaa on maapallon toiselle puolelle, ei kannata paljoa panostaa laukkujen täyttämiseen. Minä ja Helpdesk olemme Havaijin jo moneen kertaan nähneet, mutta päätimme raahata lapsetkin sinne kerran.

Heppahurmos on melko innostunut ja kyllä Suhinakin, mutta hän on lähinnä innostunut autosta jonka vuokrasimme. Hän sai sen valita ja valitsikin oman lempiautonsa: Ford Mustangin. Olen kerran ajellut vastaavalla avo-mustangilla Havaijilla ja oli ihan ok. Kerran ajoimme siellä tosi pienellä Chevroletilla ja se ei ollut kovinkaan kivaa. Kerran vuokrasimme Jeepin ja se oli kivaa! Mikäs ihmeen autokatsatsaus/postaus tästä nyt tuli??

Suhinasta kerrottakoon vielä sekin, että hän ei halua minun kirjoittavan itsestään mitään tähän blogiin, joten siksi lapsista kertoessani kerron lähinnä Heppahurmoksen toilailuista ja liitän hänen kuviaan palstalleni. Tylsää, Suhinasta saisi aikas kivoja juttuja tänne. Hän on sellainen pikku-proffa... unohtelee ja kävelee omissa auto-avaruus-tietokonepeli -maailmoissaan!!

Kurssityöt kutsuvat taas...uuh. Hyviä vointeja kaikille lukijoille ja hyvää laskiaistiistaita!!

Tears in my eyes

2008-01-20T11:35:00.000+02:00

Niinpä niin, kyyneleet virtasivat poskiani pitkin tällä viikolla kun Heppahurmos käveli puolihuolimattomasti pianon eteen ja alkoi soittaa. Miten ihmeessä kukaan voi soittaa niin? En tiedä sävelmän nimeä tai mitään siitä, mutta surumielinen se on. Tänään kun Hh palaa yökyläreissultaan ja äitini vierailu on ohi, laitan pätkän tuosta soitosta kaikkien nähtäville.

Varautukaa nenäliinoin!

Niiisk.

LISÄYS: Pikku pianistille tuli kohtaus, esitys siirtyy päivällä tai kahdella.